Parempia päiviä.
Tänäkin aamuna, purppurankeltainen taivas, pehmeä sumu kaupungin yllä, nouseva valo laskeutui kuin hehkuna.
Radio Helsingissä oli tiistaina hauskaa, kuin lempeä muistutus siitä että kirja on kuin onkin olemassa ja maailmalla. Haastattelu on kuunneltavissa täällä.
Näinä aikoina on ihan mieletöntä että pieni radiokanava antaa kokonaisen tunnin tilaa kirjallisuudelle, ja vielä yhdelle kirjalle ja kirjailijalle. Ei, ei mieletöntä. Mahtavaa. Kultaa. Ja siihen päälle vielä kaikki muut upeat ohjelmat mitä Radio Helsingistä löytyy. Siksi tuli suru tästä uutisesta, toivottavasti jokin ihme tapahtuu ja kanava saa jatkaa toimintaansa.
Kävin myös ystävän kanssa lounaalla ja ennen kuin huomasinkaan olin hänen avustuksellaan avannut instagram-tilin. Pieni askel ihmiskunnalle, valtava minulle. Tai ehkä tässä yhteydessä on vähän mahtipontista käyttää sanaa ihmiskunta, hah, mutta kyllä pelotti. Olen hyvin tietoisesti pitänyt itseni etäällä näistä kaikista. Mutta siellä se nyt on. Ja on kuulema myös kymmenentuhattamiljoonaa muutakin joista olen ollut kahdeksan valovuotta jäljessä.
Ehkä olen, ehkä en, mutta olen jo vähemmän kauhuissani kuin eilen, luulen että se on tämä syyskuu, alku, uusi.
Ihan hyvin voin uskaltaa.
Helmi Kekkonen 
Moi! Sua onkin kaivattu. Luin juuri kirjasi loppuun yhdeltä istumalta ja itkin. Alussa olin epävarma, pidänkö henkilöistä lainkaan, kirjasta pidin kyllä alusta asti. Teemat liippaavaat niin läheltä, että haukoin kyllä henkeäni paikoitellen.
On vieläkin aivan hiljaista, kuopus nukkuu, isompi lapsi on päiväkodissa ja olen ollut yksin kirjan kanssa monta tuntia. Kaiken myllerryksen keskellä kirja sai tunteet hyvin, hyvin hyvin pintaan.
Tekstisi on ihanan lyyristä, kirja oli lohdullinen kaikessa surullisuudessaan.
Kiitos.
TykkääTykkää
Kiitos kaunis. Olen ihan sanaton. Kiitos.
TykkääTykkää
Hei jee!
Mä oon välillä yrittänyt etsiä sua instagramista 😀 Olen itsekin aika uusi siellä, olen myös vältellyt kaikkea sellaista mutta kesäkuussa älypuhelimen hankinnan myötä se sitten tapahtui. Aika nopeasti se älypuhelin ja sen mukana tulevat jutut vievät mukanaan, mutta tärkeintä etteivät vie liikaa 🙂 Parhaimmillaan ne ovat vain hyviä juttuja. Nyt sitten taidankin alkaa seurata sua.
Ja älä välitä, mäkin olen jäljessä vähän kaikessa näistä nykyajan jutuista.
Syyskuussa on jotain kummallisen uutta ja kaunista, mutta samalla jotain haikeaa ja menetettyä.
Mutta ihana kuulla, että nyt on parempia päiviä ja asiat alkavat helpottaa.
TykkääTykkää
Syyskuu on just kaikkea tuota. Paras aika vuodesta.
Ja joo, mut puhuttiin jotenkin salakavalasti yli, yhtäkkiä mulla vaan oli tili, ja nyt huomaan et se on ihan kiva, iisi jotenkin. Toivottavasti pysyy sellaisena.
TykkääTykkää