Heräämme aikaisin, ei ole edes aamuyö, lähdemme matkaan, perillä odottaa turkoosi meri ja polttava aurinko, lapsi haluaa heti uimaan, hän kelluu pehmeässä tuulessa vedessä sylissäni niin kuin joskus sisälläni, vain hetki sitten olimme kotona hämärässä viileässä ja nyt täällä, täällä ihmiset katsovat suoraan silmiin ja hymyilevät mutta eivät liikaa ja lapsi juoksee kissojen perässä äkisti pimenevillä kujilla, illalla nukahdamme kaikki aikaisin ja aamulla aloitamme uudestaan, aamiainen, uima-allas, lounas, uni, uimaranta, illallinen, uni, kellon ympäri, kaikki on hyvin,
saari on avara ja karu, arjen jälkiä vähän, tämä on ikivanha ja kaunis, silti niin paljon uutta ja muovia ja diskohittejä, turisteja varten löytyy mitä vain, olin unohtanut millaista on hotellissa,liikaa ihmisiä ääniä valoja, onneksi on valtavana kuohuva meri ja kaksi rakkainta, he kestävät kiukutteluni ja toiveeni, hämmästyn sitä joka kerta, mitä olenkaan tehnyt saadakseni heidät,
ja päivät kuluvat, laiskat ja kauniit, kunnes lapsi sairastuu, painautuu syliin eikä halua enää kellumaan, minun oli tarkoitus kirjoittaa mutta hän katsoo tietokoneelta veeti paloautoa posket hehkuen ja minä luen riitta jalosen kirkkauden loppuun, sekin hehkuu, me nukumme päiväunia kylki kylkeä vasten ohuen peiton alla, huoneessa aurinkovoiteen ja vieraan shampoon makea tuoksu,
lapsen olo kohenee, minun mieleni myös, syömme illallista meren äärellä meren yllä kaikki kolme, olemme onnellisia, matkalla, juuri nyt, aamulla lapsi sanoo kaipaavansa kaurapuuroa ja sitä yhtä nukkea joka ei kotona ole aikoihin kiinnostanut, mutta vielä muutama päivä, parhaat päivät, tuuliset ja säkenöivät, jäätelöä hedelmiä unta aaltoja, kunnes on aika lähteä kotiin, kapea tie pienessä taksissa, vuorten yli, lentokenttä, lentokone, he nukkuvat mutta minun mieleni tekee töitä, uusi tarina alkaa, rakentuu, vielä vieras ja raakile mutta elävä jo, huomenna on maanantai, luojankiitos, työpäivä, en malta odottaa,
on ihana lähteä kun on jotain vielä parempaa mihin palata, arki, koti.
Helmi Kekkonen 