syntymäpäivätyttö

Tyttöni hei,
sinä täytät tänään neljä vuotta.

Itse tosin olet sitä mieltä että seitsemän mutta kukapa noita nyt laskee.

Tai no, minä. Minä lasken.

Koska tänä päivänä olen ollut äiti neljä vuotta. Joskus saan itseni kiinni siitä että katson itseäni ulkopuolelta: olenko tuo tosiaan minä? Tuon viisaan ja hauskan ihmisen äiti, yksi ja ainoa? Eihän tämä ole unta eihän? Saanhan pitää hänet aina ja ikuisesti? Jos en sylissäni niin ainakin maailmassani? Saanhan?

Tänä päivänä neljä vuotta sitten oli samalla tavalla tuulinen syyskuun päivä kuin nyt ja minä makasin Naistenklinikan hämärässä huoneessa kolmannen kätilön käsien alla ja olin varma että repeän liitoksistani, että kuolen kipuun, etten yksinkertaisesti selviä.

Mietin sitä yhä usein, niitä kahta kauheinta mutta kauneinta vuorokautta, miten selvisin. Miten me molemmat selvisimme. Katsoimme toisiamme silmiin ja päätimme luottaa. Tuntemattomaan ja silti niin tuttuun. Kuin olisimme olleet siinä aina.

Rakas.

Nyt katson sinua, olet niin kaunis, niin monin tavoin ettei minulla ole siihen sanoja.

Olet vasta neljä. Viattomuutesi on vielä suojasi, uskot hyvään ja oikeaan, et hyväksy vääryyttä. Usein istut sohvalla tyynyjen keskellä, syöt pähkinöitä ja lopulta kysyt jotain:

Mihin elämä loppuu? Miksi maailmassa on heinää? Saako kaikki ovet auki? Miksei Helsingin nimi ole Lissabon? Voiko horisonttiin uida? Kasvaako poikavauvat isien mahassa?

Viime viikolla surit mielikuvistusystävääsi joka oli jäänyt auton alle ja kuollut ja opit viheltämään.

Minulla on sinusta pelkästään puhelimessakin satoja valokuvia, haluaisin näyttää niistä jokaisen jokaiselle. Katsokaa nyt, miten ihana!

Sen jossa kävelet loputonta merenrantaa paljain varpain, otat aurinkoa kalliolla ylläsi pikkuhousut ja lenkkarit. Jossa hymyilet, naurat, juokset, laulat.

Varsinkin sen jossa odotat tanssitunnin alkua, valtavista ikkunoista putoava alkuillan valo on täydellinen, kiharat hiuksesi kuin kultaista kehrää, ylläsi lila tutu, kasvoillasi jännittynyt ja odottava ilme.

Mutta minä en julkaise kuviasi, en täällä, en missään, en yhtään. Siinä kulkee minun rajani, täysin ehdoton. Minun suojani sinulle.

Mutta minä rakastan sinua ja minä sanon sen kaikille.

Luin aikoinaan Kokon kirjoituksen perinteestä jossa syntymäpäivätyttö saa itse valita oman aamupalansa. Ihan mitä vain. Minusta se oli ihana ajatus.

Viime vuonna sinä toivoit puuroa.
Tänä vuonna muffinin, karjalanpiirakan ja marjakeittoa. Sänkyyn tuotuna. Ja sen sinä sait. Kuin myös oman, ihan oikean kameran ja juhlatutun.

Tänä päivänä sinä täytät neljä vuotta. Sinä ihmeeni mun.