Olen viime viikot kirjoittanut erästä tilaustyötä, kirjoittanut täysin eri tavalla kuin mihin olen tottunut. Tiukkaa aikataulua vasten, kepeistä aiheista ja hetkittäin ääneen nauraen.
Ja paljon. Yhdessä viikossa sain aikaiseksi kaksikymmentäkaksi liuskaa. Se on minulle todella paljon, joskus kun saatan hinkata viittä tai kymmentä lausetta saman ajan.
En voi väittää että tämä projekti (josta kerron myöhemmin lisää) olisi joka hetki ollut maailman innostavin mutta erilainen ja opettavainen se on ollut. Se on palauttanut minut takaisin sen tärkeimmän ajatuksen ja tiedon äärelle joka minuun opiskeluaikana juurtui: jos haluat kirjoittaa, kirjoita. Siitä ei pääse yli eikä ali eikä ympäri.
On ollut tunteja ja päiviä jolloin olen yksinkertaisesti pakottanut itseni kirjoittamaan muutaman sanan, sitten yhden lauseen, sitten toisen, kolmannen jne., kirjoittamaan niin monta lausetta että olen saanut vaaditun määrän merkkejä aikaiseksi. Mutta on ollut myös toisenlaisia, hauskalla ja yllättävällä tavalla keveitä ja riemukkaita, sen oivaltamista että kirjoittaminen on myös jatkuvaa harjoittelua, uuden kokeilua, silmät kiinni hyppäämistä, joskus ihan sinne sun tänne.
Ei tämän tarvitse aina olla niin vakavaa, eihän?
Samalla näiden viikkojen aikana olohuoneen ikkunasta näkyvä valtava puu on pudottanut kaikki lehtensä, mieleeni alkanut tulvia uuden tarinan kuvia ja lauseitakin, aamut käyneet ihanan hämäriksi ja illat suloisen pimeiksi. Olen nukkunut sikeästi ja solahtanut Emma Celinen Tytöt-romaanin huikeuteen.
Iloa tämä, että lokakuu on tähän mennessä ollut vuoden paras, kirkkain ja kaunein kuu. Ei täydellinen, tietenkään, mutta aika lähellä.
Sen lopulla häämöttävät myös 27.-30.10 järjestettävät Helsingin Kirjamessut. Olen itse Katri Vala-lavalla torstaina klo 16 ja perjantaina Storytelin osastolla klo 16. (Tuo Storytell on hurjan mielenkiintoinen, uusi digitaalinen kirjapalvelu, jossa kirjoja voi lukea ja kuunnella sähköisesti kohtuullista kuukausimaksua vastaan. Tästäkin pian lisää!)
Helsingin messut ovat kumma ja kiehtova, raskas ja kevyt sekoitus ääniä, valoja ja tungosta, kohtaamisia, kuohuviiniä ja aina ilahduttavaa puhetta kirjallisuudesta. Toivottavasti nähdään siellä!
Helmi Kekkonen 