Hyllynlämmittäjä

 

Minulla on aika paljon kirjoja. Liikaa, voisi joku sanoa. Joku toinen taas että liian vähän. Joka tapauksessa niitä on. Rakkaita, turvallisia, ärsyttäviä, provosoivia, koskettavia, parhaita, keskinkertaisia, huonojakin.

Ja myös sellaisia joita en ole koskaan lukenut. En edes aloittanut. Tuskin edes vilkaissut.

Joten kun luin, näin, kuulin että, Sivumennen-podcastin  Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen käynnistivät viime viikolla #hyllynlämmittäjä-haasteen, joka haastaa lukemaan (vähintään) kaksitoista kirjaa omasta hyllystä, sain syyn, ilahduin.

Podcastissa viitataan japanilaiseen termiin tsundoku, joka tarkoittaa sitä, että ihminen ostaa paljon kirjoja, mutta ei sitten luekaan niitä vaan jättää kirjat hyllyyn, odottamaan, mitä, jotain toista hetkeä, sopivampaa, parempaa, jotain.

Hmmm, joo.

Tai sitten ihminen vain ostaa kirjoja koska sekä kirjakaupoissa haahuilu että kirjojen ostaminen ja kotiin tuominen ja hyllyyn/ikkunalaudalle/yöpöydälle asettaminen on niin lohdullista ja ihanaa, että kirjoja vain kertyy, kaikkialle.

Tai sitten ihminen on itse ollut kirjakaupassa ja kustantamossa töissä.

Tai sitten ihminen saa töidensä vuoksi arvosteltavaksi ja muuten vaan kirjoja ja kuka nyt sanoisi kirjalle että ei kiitos?

Tai sitten jotain ihan muuta.

 

Niin tai näin, koska pidän hurjasti haasteista mutta minua ei juuri koskaan haasteta, päätin haastaa itse itseni. Joten tässä, kaksitoista kirjaa jotka aion lukea seuraavan kahdentoista kuukauden aikana.

 

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

Ali Smith: Olipa kerran kello nolla

Zadie Smith: Risteymiä

Antti Holma: Järjestäjä

Ralf Rothmann: Nuorta valoa

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo

Donna Tartt: The Goldfinch

Marian Keyes: Lucy Sullivan is getting married

Karin Alvtegen: Varjo

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Jonathan Zafran Foer: Kaikki valaistuu

 

Joukossa on sellaisia joiden lukemista odotan innolla, kuten molemmat Smithit ja Foer, ja sellaisia joiden aavistan/tiedän jo nyt vaativan enemmän tai vähemmän ponnistelua, kuten Keyes.

Nyt pitäisi vielä päättää mistä aloitan. Ja lukea ensin loppuun ne jotka ovat tälläkin hetkellä kesken, kuten Jani Toivolan upea Musta tulee isona valkoinen, Jonathan Franzenin Purity, Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat ja Tuuve Aron Lihanleikkaaja.

Lisää tunteja päivään, kiitos. Ja kirjoja hyllyyn, hah!

5 thoughts on “Hyllynlämmittäjä

  1. Voih, oon kateellinen kun sinulla on kesken Purity ja lukematta Goldfinch. Järkyttävän hyviä. Mielenkiinnolla lukisin, mitä niistä pidit. Hyvä haaste.

    Btw, kiitos blogista. Siitä että kirjoitat. Olen pitänyt kaikista kirjoistasi, mutta viimeisimmässä ylitit itsesi! Pus.

    Tykkää

    1. Kiitos, ihana kuulla että pidit kirjastani.

      Mulla on haastava suhde Franzeniin, rakastan hänen esseitään mutta Vapaus jätti ulkopuolisen olon enkä voinut sietää niitä henkilöhahmoja. Purity kuitenkin vaikuttaa jotenkin rennomalta, ainakin alussa, katsotaan miten käy.
      Ja Tartt, Jumalat juhlivat öisin on yksi rakkaimmista mutta Pieni ystävä oli upeaa alkua lukuunottamatta pettymys, jännittää tämä Goldfinch mutta kiinnostaa myös kovin. Molemmista varmasti kirjoitan sitten kun.

      Kiva kun kommentoit ja luet, on ilo.

      Tykkää

  2. ”Lisää tunteja päivään, kiitos. Ja kirjoja hyllyyn, hah!”

    Niinpä, totesin juuri saman, kun löysin itseni #hyllynlämmittäjä-haasteen ja Knausgårdin Taisteluni-sarjan ikeestä. Ei vaan, se on ihana ie.

    Mun hyllynlämmittäjäpinossani on muun muassa sellaisia teoksia kuin Rosa Liksomin Hytti nro 6 (jolla starttasin), Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä (mulla on ollut aina vaikeuksia Hustvedtin kanssa) ja Lauri Viidan Moreeni (jonka jätin aikoinaan kesken, vaikka olin tamperelainen kirjallisuudenopiskelija).

    Antti Holman Järjestäjä kuuluu myös mulla kesken jääneisiin kirjoihin. En tajua, miksei se imaissut mukaansa. Tuolla se olohuoneen ikkunalaudalla vartoo… Ehkä lukaisen sen loppuun kunhan olen selättänyt Knasut.

    Tykkää

    1. Hahaa, ie tosiaan!
      Hytti nro 6 on hieno, Moreenista mulla ei ole yhtään muistikuvaa, hämmentävää. Ja Hustvedt, joo, mulla myös vaikea suhde. Arvostan kovin mutta jokin teksteissä ei vaan uppoa vaikka muistaakseni Kaikki mitä rakastin oli musta loppua lukuunottamatta hyvä. Kuulin kerran että häneen pitäisi ehdottomasti tutustua esseiden kautta. Ehkäpä.

      Ja Järjestäjä on mulle mysteeri myös, kolme kertaa olen aloittanut. Toisaalta lukenut vain parikymmentä sivua. Holma on niin mahtava että aion kyllä vielä lukea loppuun asti. Ja ne kaikki muutkin. Nyt on haaste vaan vähän unohtunut kun niin paljon luettavaa. Kuten aina 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s