Te, jotka tiedätte miltä kevätmelankolia tuntuu, tiedätte, että sen voittamiseksi on hyvä keksiä asioita joilla näiden kahden pahimman kuukauden selättäminen käy helpommin.
Omalla kohdallani parhaiten toimii kaksi asiaa: matkustaminen ja tavoitteet. Ja jälkimmäisellä on en nyt todellakaan tarkoita mitään hyödyllistä tai järkevää vaan puhtaan hauskaa, innostavaa ja kiinnostavaa. Sellaista, jonka äärellä voi ihan oikeasti unohtaa sanaparit lisääntyvä valo, luonnon herääminen ja aurinkolasit esille.
Jokaisella on myös hyvä olla esikuvia, idoleita. Ihmisiä joita ihailee, joiden työtä arvostaa, joiden tapaa olla, elää ja ajatella kunnioittaa ja arvostaa. Joita katsoessa ja kuunnellessa tulee voimakas tunne että minäkin haluan kyetä samaan, haluan uskaltaa ja pystyä, haluan olla vähän parempi, yrittää vielä vähän enemmän.
Minulla on heitä monta ja yksi heistä on Meryl Streep.
Meryl Streep on näytellyt uransa aikana melkein kahdeksassakymmenessä elokuvassa. Hän on rakastettu, palkittu ja arvostettu. Joidenkin mielestä liiankin arvostettu. LOL.
Hän on rohkea, älykäs, upea ja minä rakastan häntä, ja aion tänä keväänä katsoa kaikki hänen elokuvansa joita en ole nähnyt ja ne jotka haluan nähdä toisen (tai viidennen) kerran. Tai no, Mamma Mian ja Naispaholaisen kohdalla tämäkin rakkaus hieman horjahtaa. Muutaman, kuten Julia & Julian ja Suffragetten olen nähnyt niin hiljattain, että jätän ne tästä pois.
Kuumeisena päivänä katsoin Minun Afrikkani ja valahdin sellaiseen onnen tilaan, jonka vain parhaat tarinat saavat aikaan. Muistin myös oman Afrikan-reissuni Beniniin vuosia sitten, kaikki ne värit, tuoksut ja ihmiset, pökerryttävän havahtumisen ihan toiseen maailmaan, ja päätin vakaasti että Keniaan, vielä jonain päivänä, ehdottomasti.
Mutta asiaan, ainakin nämä aion katsoa, korostettuina ne joita en ole nähnyt:
Kauriinmetsästäjä (1978)
Manhattan (1979)
Kramer vastaan Kramer (1979)
Ranskalaisen luutnantin nainen (1981)
Sofien valinta (1982) (en tiedä miten tämä on mahdollista mutta ei, en ole nähnyt tätä)
Rakastutaan (1984)
Sydän karrella (1986)
Terveisiä unelmien reunalta (1990)
Henkien talo (1993)
Villi joki (1994)
Hiljaiset sillat (1995) (tämän olen nähnyt ehkä seitsemän kertaa ja joka kerta olen lopussa itkenyt ihan holtittomasti)
Painajainen keskellä päivää (1996)
Se mikä on totta (1998)
Adaptation (2002) (love, love, love it!)
Tunnit (2002) (ah, ei edes sanoja tälle, suuri rakkauteni)
Paholainen pukeutuu Pradaan (2006) (tätä odotan kovin, en elokuvaa sinänsä mutta suoritusta on niin hurjasti kehuttu)
Lions for Lambs (2007)
Doubt – Epäilys (2008) (yksi parhaista)
August: Osage County (2013)
The Homesman (2014)
Into the Woods (2014)
Jaatteko tunteen? Melankoliasta ja/tai Merylistä? Onko suositeltavaksi jotain jota ei listallani näy?
Tästä tuli mieleen myös sellainen että onko elokuvakerhoja olemassa? Siis samalla tavalla kuin lukupiirejä? Jos on niin kutsukaa minut!!!
Helmi Kekkonen 
Meryl on niin magee kaikin puolin! Sanat ei riitä. Jos joskus pääsisi samaan illallispöytään… (niin todennäköisesti hymyilisi ja tuijottaisi kuin urpo, ihan mykkänä)
Hiljaiset sillat ja Minun afrikkani, turvapeittoelokuvia.
TykkääTykkää
Turvapeittoelokuvia! Noista pitäis tehdä oma lista myös.
Ja Hiljaiset sillat on ihan mieletön. Se loppukohtaus on elokuvaa parhaimmillaan.
TykkääTykkää
Meryl on minunkin suosikkini – ja tähän asti näkemistäni roolisuorituksistaan parhaimmaksi nousee August: Osage County, jossa Meryl tekee todella huiman ja äärimmäisen vaikean roolin. Hän onnistuu inhimillistämään käytöksen, joka pintapuolisesti vaikuttaa silkalta oman pahan olon levittämiseltä pelkkää ilkeyttään. Huikea, huikea roolisuoritus (josta ei käsittämättömästä syystä Oscaria saanut).
TykkääTykkää
Augustin rooli on ihan huikea. Sen jälkeen sanoin ystävälleni ettei kukaan vaan voi olla noin hyvä johon hän totesi rauhallisesti että voi jos on Meryl. (Sinä vuonna voitti Cate Blanchett roolista joka oli hyvä mutta perushyvä, elokuvasta Blue Jasmine joka oli mun mielestä ihan yhdentekevä.)
TykkääTykkää
Tapaus Silkwood! Siitä on kyllä kauan aikaa kun oon nähnyt ton mutta se on jääny jotenkin kummittelemaan mieleen. Outoa ettet oo nähny tota Pradaa! Ei siks et se ois erikoisen hyvä elokuva, tunttu vaan että se oli joku juttu ilmestyessään. Mä oon lukenut jopa sen kirjan 😀
TykkääTykkää
Kiitos! Tapaus Silkwood lisätty listalle!
Luulen että Prada meni multa ohi koska Anne Hathaway on musta niiiiin tylsä, eikä tarina tai sen maailma vaan kiinnostanut. Mutta asia korjaantuu pian.
TykkääTykkää
Oot oikeessa, Hathaway on tylsä. Eikä leffakaan oo kovin kaksinen. Mut Meryl kyl hoitaa oman tonttinsa hyvin.
TykkääTykkää
Kevätmelankolia on mulle aivan vieras käsite. Mietin sitä tosin nykyään paljon, kun olet kertonut sitä potevasi.
Ja mäkin haluan nähdä lisää Meryliä!
TykkääTykkää
Mä olen lukenut aiheesta aika paljon viime aikoina ja varmaan siitä kirjoitankin. Oma olo ja tunnetila on ihan eri kuin kevätmasentuneilla, ja liittyy eniten siihen kollektiivisuuteen, joukkohurmokseen, jota vierastan ihan jokaisessa tilanteessa. Mutta palaan tähän vielä, vaikkei se ketään varmaan kiinnostakaan hahahaaa!
TykkääTykkää
Eikun kiinnostaa!
Alkukevään pölyn, koirankakan ja oman naaman kalpeuden läpivalaiseva valo on niin liikaa talven harmaan tuhnuisuuden jälkeen.
Toisaalta tunnistan ton kollektiivisen hurmion kauhun alkukesältä paremmin. Eli kyllä, kiinnostaa!
TykkääTykkää
Ah, ihanaa, mikä ilo! Pian, pian!!
TykkääTykkää
Merylistä en omaa mitään vahvempia mielipiteitä, mutta kevät kauhistuttaa. Erityisesti huhtikuu ja nyt se on jo ihan nurkan takana. Eilen juuri mietin, että nyt pitää lukea vain kirjoja, jotka on jollakin tapaa voimaannuttavia. No, nyt on menossa Koko Hubaran Ruskeat tytöt, joka on sitä mitä suurimmassa määrin, vaikka se ei olekaan minulle (valkoiselle) tarkoitettu.
Tsemppiä kevään selätykseen!
TykkääTykkää
Kiitos samoin!
Huhtikuu on kyllä paha. Pahin. Aiheesta tulossa pian lisää, ja niin ilahduttavaa etten ole ainoa joka kevättä pelkää.
Mulla on Kokon kirja seuraavana listalla, tuskin maltan odottaa!
TykkääTykkää
Kevätmelankolia on tuttuakin tutumpi. Jaan myös Meryl-rakkauden. Upea näyttelijä! Suosikkielokuviani ovat Minun Afrikkani, Hiljaiset sillat ja Tunnit. Mutta kyllä: pidin Streepin roolihahmosta myös Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvassa.
TykkääTykkää
Great minds… 🙂
Luulen, että Prada ei kapua mun suosikkielokuvaksi mutta Streepin rooli tosiaan kiinnostaa, katsotaan miten käy!
TykkääTykkää
Listat toimii aina! Tää oli hyvä! Ja Tunnit, se oli myös mun suuri rakkauteni. Sekä leffana että kirjana.
Mä luulen, että mulla on valomelankolia. Sellainen tila, jossa valoa jo vähän väläytellään, mutta sitten se otetaan kuitenkin pois, viedään varjotkin samalla. Ja miten siinä kevään tulossa kestää ja kestää ja kestää.
Aloitin muuten eilen Malmqvistin kirjan. Onneksi aloitin. Huh!
TykkääTykkää
Tunnit on upea esimerkki siitä miten täydellisestä kirjasta tehdään täydellinen elokuva.
Sanoisin että mullakin on valomelankolia mutta just toisinpäin 🙂
Ja Malmquist, niinpä, aivan omaa luokkaansa.
TykkääTykkää
Voiko olla että listasta puuttuu Florence. Se pelasti viime vuoden.
TykkääTykkää
Ei puutu. Se kun menee mulla vähän samaan sarjaan kun Mamma mia, ikävä kyllä. Uskon että Meryl on upea mutta aihe ei vaan mua kiinnosta yhtään. Vaikka ymmärränkin miten se saattaa myös pelastaa 🙂
TykkääTykkää
Kevät. Vaikea vuodenaika minullekin, mielelläni kuulen lisää ajatuksia siihen liittyen. Jos vuoden näkee kellotauluna (jostain syystä nään), mulle kevät on siellä kutosen ja kahdentoista välillä eli viisarin nousua ylöspäin eli raskasta ylämäkeä. Toukokuussa alkaa vähitellen helpottaa. Näihin aikoihin haluan vain käpertyä peiton alle enkä voi ymmärtää niitä jotka saavat energiaa tästä vuodenajasta.
Onneksi on Meryl! Minun Afrikkani ja Hiljaiset Sillat on ikiaikaisia lemppareita. Kun haluan avata itkupadot, tiedän mitä katson.. ei tarvitse kuin kuulla alun ”I had a farm in Africa..”
TykkääTykkää
Mahtava tuo kellotauluvertaus, ymmärrän täysin.
Ja niin, tuo lause, se jäi mun mieleen kaikumaan myös ja nytkin vähän itkettää kun sitä mietin 🙂
TykkääTykkää
Tämä on totaalisen hämmentävää. Että täällä on Helmi ja joukko muita samanmielisiä. Inhoan kevätjoukkohysteriaa, koska rakastan syksyä ja kaiken loppumista. Vertaan sitä joskus lentokenttäkuhinaan tai tunteeseen, mikä syntyy satamissa. Ei kevät ole mulle mikään riemu; silmänikin ovat valolle arat.
Ja sitten Meryl. Hän on minusta ollut aina todellinen tähti. Ihan jotakin muuta kuin muut. Näin Hiljaiset sillat vasta äskettäin ja se repi sisältä.
Ja sitten Koko Hubara ja Malmquist, jota luin yöllä kello kaksi, koska en saanut unta. Haluaisin lukea nytkin, mutta en voi ja kohta kirja loppuu.
Se että täällä on monta tällaista ihmistä, jotka kokevat samoin. En osaa käsittää sitä. Se kuohuttaa ja pelottaa hyvällä tavalla.
Helmi, olet kyllä tärkeä. Haluan lukea sinua aina.
TykkääTykkää
Miten kauniistit kirjoitat, kiitos. Olen tosi iloinen että luet.
Ja ihana että jaat näitä kokemuksia, keväästä Malmquistiin ja Meryliin. Se on tärkeää.
TykkääTykkää