suloinen kaaos osa 2

 

Viime viikko laittoi vähän pasmat sekaisin.

Olen onnellinen niin monesta asiasta ja haikea muutamasta, en tiedä miten sen sanoisin, miten valita sanat kun haluaisi sanoa kaiken.

 

Jokaisen pitäisi silloin tällöin päästä toisten samankaltaisten mutta silti ihan erilaisten kanssa maailmalle, vieraaseen kaupunkiin avaran taivaan alle, keskustelemaan sanoista ja kirjallisuudesta ja elämästä, nauramaan itsensä kippuralle, kävelemään pitkin katuja joiden varrella kauneimmista kauneimmat talot kohoavat sulassa sovussa, juomaan viiniä kattojen ylle.

Introvertin ihmisen täytyy välillä avata silmänsä ja mielensä ja kohdata toisia ihmisiä vaikka kuinka pelottaisi, koska voi jumalauta miten ihana onkaan muutaman päivän ajan elää ihan toisenlaista elämää, olla olemassa täysin omilla ehdoillaan, ja huomata sitten sen kaiken yhtä lailla olevan sitä omaa elämää.

Ja sitten taas kotona se arki. Puurot, polkupyörät ja aamusadut. Kahvia ratikassa ja työhuoneen hiljaisuus. Pyykkitelineen päällä käsikirjoituksen sivuja ja eteisen lattialla purkamattomia laukkuja.

Palautuminen, sekin tekee hyvää.

 

Sunnuntai-iltana korvissa soi huvipuiston äänet, kolinat ja kiljumiset, meitä väsytti ja nauratti, lapsi painoi pään syliin, sanoi että olo on raskas ja kevyt, niinpä, hitto tätä elämää välillä, niin mahtavaa, minä silitin hänen hiuksiaan ja annoin niiden olla kädelläni, siinä sama kevyt paino, sen tuntu vähän itketti, mies lähti Japaniin ja kotona yhtäkkiä niin paljon tilaa ja tyttöjen tavaroita ja tuoksuja, jos joku kysyisi, sanoisin että parisuhteessa aivan yhtä tärkeää kuin on puhua, pussailla ja matkustaa yhdessä, on olla erillään, rauhassa ja vähän ikävöiden, siinä tilassa joka on välissä ja ihan oma, ja niin hyvä.

Maanantai-aamuna juoksin pitkän lenkin, juoksin rannalle, oli niin kirkasta, kylmä tuuli ja lämpimät säteet, juoksin niin kauan ja kauas että vielä illallakin jaloissa tuntui, katsoin seitsemän osaa Iholla-sarjaa putkeen, luin Pessoaa ensimmäistä kertaa, tuntea kaikki kaikin tavoin, olla kaikesta jos mitä mieltä, olla vilpitön ja ristiriidassa itsensä kanssa joka hetki, harva asia on yhtä ihana kuin ystävältä lainattu runokirja jossa sivut ovat valmiiksi muutamilla hiirenkorvilla niiden rakkaimpien merkiksi, sanat sekoittivat, ei ihme että nukuin vähän levottomasti mutta silti jotenkin hyvin, aamulla heräsin pehmoapina poskea vasten, lapsen sormet omieni lomaan kietoutuneina.

Tyttöjen talossa kaikki hyvin.

 

2 thoughts on “suloinen kaaos osa 2

  1. Nyt jos olisi sydännappi, painaisin sitä juuri niin kuin se parhaimmillaan on tarkoitettu, sydän tälle, lämpöä, ihanaa että asiat ovat juuri noin, sanoistasi huokuu erityisesti se onni (ja se haikeus, se on liiankin tuttua välillä, sille vain vähän huokaisen).

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s