Herään sateen ropinaan ja lapsen tapittavaan katseeseen. Keuhkoputkentulehduksen täyttämä pää on vielä unessa, silmät sikkuralla.
Äiti mitä on maapallon yläpuolella?
Toisia planeettoja. Ehkä.
Entä niiden päällä?
Avaruus.
Entä sen päällä?
Lisää vaan sitä avaruutta.
Entä sen päällä?
No siis aina vaan sitä avaruutta.
Mihin se avaruus loppuu?
En tiedä.
Eilen kun mä kysyin että voinko laittaa sandaalit vaikka sataa vettä niin sä sanoit että et ja mä kysyin että mistä sä tiedät niin sä sanoit että äidit tietää kaiken niin mihin se avaruus loppuu?
No sitä mä en tiedä. Kukaan ei tiedä.
Eli seuraavalla kerralla mä voin laittaa ne sandaalit vaikka sataa vettä?
Viime viikko ja varsinkin viikonloppu oli jotenkin tuon keskustelun kaltainen. Utelias, vähän toisteinen ja lopulta aika hauska. Puolikuntoisenakin kesäpäivät tuntuvat hyvältä. Samoin koti, kahvit, syntymäpäiväjuhlat, torit, puistot ja kaikki sellaiset arkiset.
Käsikirjoituksen alku on myös viisaammissa käsissä. Jännitti sen lähettäminen niin paljon että sydän hakkasi. Mutta samalla olen tekstistäni kiinnostunut ja viehättynyt, olo on hyvällä tavalla levoton. Yksi etappi takanapäin, monta vielä edessä, mutta suunta jo hurjan paljon selkeämpi.
Lisäksi mielessä vaikka mitä mistä haluaisin kirjoittaa mutta mieli on jumissa, ei voi mitään. Kunhan tästä tokenen luvassa analyyseja ainakin House of Cardsista, Master of Nonesta, Skamista ja Joan Didionista. Onko muuten jotain toiveita, kiinnostaako jokin aihe, kirjoittamiseen tai kirjoihin liittyvä, vanhemmuteen tai mihin tahansa?
Nyt hautaudun sadepäivän alle. Skamin vikat jaksot ja inkivääriteetä. Päiväunet.
Äiti mistä sä näit unta?
En muista.
Mikset?
Ei unia aina muista.
Miksei?
En tiedä.
Mä laitan tänään se sandaalit.
Helmi Kekkonen 
Sandaalien ystävän pettämätön logiikka ❤️
Ps. Pikaista toipumista, lempeitä päiviä!
TykkääTykkää
Joo se on jännä miten sitä loogista ajattelua aina välillä löytyy vaikka muille jaettavaksi 🙂
TykkääTykkää
Hei Helmi, käyn melkein päivittäin kurkkimassa, josko olisit päivittänyt. Tarvitsen päivääni annoksen näitä lempeitä, leppeitä, pehmeitä ja sittenkin voimakkaita ajatuksia, joita täällä jaat. Saan sinusta uskoa omaankin kirjoittamiseeni; että kyllä, herkkiä ihmistenvälisiä kohtaamisiakin julkaistaan tässä maassa (vaikka oikeasti en kyllä myönnä ääneen, että joskus toivoisin tekstejäni julkaistavan, koska vaatimattomuus, tietenkin).
Joten kerro lisää kirjoittamisesta! Ja Skamista. Ja elokuvista.
TykkääTykkää
Voi Riikka, miten ihana kommentti, kiitos! Ja unohda turha vaatimattomuus, se ei vie minnekään. Toisin kuin sanat, kirjoitetut ja ääneenlausutut ❤
ps. jos painat tuota "seuraa", niin saat sähköpostiin aina tiedon uudesta jutusta.
TykkääTykkää
Blogisi tuo iloa minullekin ja odotan kovasti aina seuraavaa kirjoitusta. Joskus palailen vanhoihin kirjoituksiisi, useassa niissä on ollut jotakin sellaista joka on osunut ja uponnut, saanut ajattelemaan. Ja täältä olen saanut parhaita lukuvinkkejä eli jatkossakin toivon lisää kirjoituksia kirjoista, kirjoittamisesta. Olen huomannut että minuun kolahtaa usein samanlainen kirjallisuus kuin sinuun. On mahtavaa lukea kuinka eläydyt kirjoihin ja elokuviin etkä yhtään peittele vahvoja tunteitasi ❤
TykkääTykkää
Kiitos Niina, tulipa hyvä mieli! Ja ihan paras tuo etten peittele vahvoja tunteitani 🙂 niin se taitaa olla, en varmaan pystyisi vaikka yrittäisinkin.
TykkääTykkää