Mr. Auster

 

Eilen iltapäivällä pakenin muuttolaatikoita viime hetkellä ja juoksin Kansallisteatteriin kuuntelemaan kirjailija Paul Austeria.

Welcome, mr. Auster, juontaja sanoi ja tummiin pukeutunut, mielikuvaani hieman vanhempi ja harmaampi hahmo ilmestyi oviaukkoon.

Kirjailijan astuessa lavalle purskahdin itkuun. Onneksi oli jo pimeä sali.

 

Vaikka kirjallisuus on ollut kiinnostukseni ja ihastukseni kohde numero yksi lapsesta lähtien ja nykyään myös ammattini, minä yhä yllätyn siitä miten voimakkaita tunnereaktioita se minussa toisinaan herättää.

En edes ole ihan varma kumpi minua Austerissa kiehtoo enemmän, itse kirjailija ja hänen täydellisyyttä hipova elämänsä Brooklynissa, vai kirjat, mutta onko sillä väliäkään? Suosikkini hänen kirjoistaan on Oracle Night, mutta vuosia sitten luin hänen romaaninsa Brooklyn Follies ja hetki sattui olemaan juuri oikea: olin keskellä aikamoista henkilökohtaista kriisiä ja myräkkää ja Austerin romaanista muodostui viikon ajaksi kuin turvasatama, paikka jonne onnellisesti katosin. Muistin taas mikä tekee kirjallisuudesta niin ihmeellisen: se mahdollistaa matkan minne tahansa milloin tahansa, tarjoaa turvallisen paikan tuntea ja ajatella mitä tahansa.

Vaalin tuota kirjaa kuin aarretta ja kannoin sen eilen mukanani lukutilaisuuteen mutta en sitten uskaltanutkaan jäädä signeerausjonoon. Pelkäsin että purskahdan uudestaan itkuun tai pyörryn.

 

Viime viikkoina minulla ei ole ollut kauheasti aikaa kirjoittaa, viime päivinä ei yhtään. Sen tuntee koko kropassa. Muodostuu jännitteitä ja lukkoja, ajatus ei kulje. Myös sen vuoksi eilinen oli tärkeä.

Siellä pimeässä salissa saatoin vain nojata taaksepäin, sulkea silmäni ja kuunnella, olla vain ja olla juuri siellä missä halusin, ja samalla jossain muualla, New Yorkin Hell’s Kitchenissä 1960-luvulla, keskellä erään kirjoittamisesta haaveilevan pojan elämää, samalla ajatella omia keskeneräisiä tarinoitani, mahdollisia alkuja ja loppuja ja maailmoja.

Siellä ja jossain, vailla levottomuutta.

Kävellessäni kotiin mietin Austerin yhtä aikaa karismaattista ja arkista olemusta, silmistä ja äänestä kumpuavaa itsevarmuutta joka saattaa olla vain hetkellistä (koska onhan hänkin vain ihminen) mutta joka varmasti kumpuaa vuosikymmenten valtavasta ahkeruudesta, lahjakkuudesta ja suosiosta, ja painoin mieleeni sanat, jotka hän oli lainannut Edgar Allan Poelta,

Be bold — read much — write much — publish little — keep aloof from the little wits, and fear nothing.

Mietin niitä ja jatkan pakkaamista, flunssasta huolimatta mieli eilistä kevyempänä, tavallisia työpäiviä taas malttamattomana odottaen.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Mr. Auster

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s