6.59

 

659

 

aamuisin talo on hiljainen, minä herään ensimmäisenä, kuuntelen, odotan, nousen varovasti, rappuset narahtavat, laitan kahvin tulemaan, otan koneen esille, vaimea naputus hämärässä keittiössä, kymmenen viisitoista minuuttia, kunnes pehmeä tömähdys, narahdus, lapsen kevyt paino sylissäni, huomenta, eilen hän täytti viisi vuotta ja sai omenoita, kukkia, sukkahousut, pupun, legoja ja nappikorvakorut, hän muistaa sen taas ja ilahtuu uudestaan, valo lisääntyy, pehmeää ja kultaista, päivät ovat nyt kauneimillaan, kuljen niiden mukana ja olen iltaisin hirveän väsynyt, raukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s