better things

Nelikymppinen nainen, yksinhuoltajaäiti, hänen kolme tytärtään ja kaksi ystäväänsä katsovat televisiota. Nainen on näyttelijä. Kun hänen kasvonsa ilmestyvät ruutuun hän hihkaisee mutta vanhin tytär on jo ehtinyt vaihtaa kanavaa. Nainen kuittaa hetken ensin huumorilla, mutta pian tunteet nousevat pintaan, ja lähes silmänräpäyksessä ollaan jo tilanteessa, jossa hän haluaa leikkiä omia hautajaisiaan, jotta lapset voisivat lopultakin, hänen ruumiinsa äärellä sanoa ääneen, että kunnioittavat häntä ja hänen työtään, kertoa että rakastivat ja välittivät.

Voin niin kuvitella itseni tuohon äidin paikalle.

Väsyneenä, turhautuneena, tunteellisena. Enkä minä ole edes yksinhuoltaja. Enkä näyttelijä. Ja minulla on vain yksi lapsi.

Mutta sellaista se välillä on, elämä. Hetkessä parasta ja toisessa ihan paskaa, ja niiden välissä vaikka mitä, eikä kaikkia tilanteita, tunteita ja ajatuksia voi tai tarvitse selittää tai perustella.

HBO:n Better Things on aivan mielettömän hyvä sarja. Sen ensimmäinen kausi oli varma ja sujuva, mutta tämä toinen kausi jo loistava.

Ihanan Pamela Adlonin esittämä Sam on itsevarma, hauska ja fiksu nainen, jolla on kolme mahtavaa tytärtä, iso talo ja ystäviä, joka tietää kuka on ja mitä haluaa, mutta silti hänen(kin) eämänsä on välillä pelkkää itkua ja sotkua. On naapurissa asuva vanha äiti, on taloudellisia haasteita, on hiipuvia haaveita, on miehiä, on ristiriitaisia tunteita (todella paljon tunteita) ja muistoja.

On hetkiä kun kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen eikä silti tiedä mitä sanoa tai tehdä, kun onni pelottaa kaikista eniten.

Hetkiä kun ei haluaisi eikä jaksaisi olla äiti mutta lapset täyttävät olemassaolon jokaista solua myöten.

Hetkiä kun kesken juhlien käy pissalla ja siinä pöntöllä istuessa tuntuu siltä ettei mitenkään pysty nousemaan ylös ja palaamaan juhliin.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää, fiksua ja ihanaa ja se on niin tulvillaan rakkautta joka ei ole mustavalkoista, arkea jonka tunnistaa ja tunnelmaa jossa on huonoinakin hetkinä hyvä olla, etten oikein tiedä miten sen voisi tehdä paremmin.

Elämä kun voi olla kaunista, hauskaa ja kamalaa sikinsokin ja yhtä aikaa, eikä sen keskellä voi kuin tehdä parhaansa, tai Samin sanoin ”I’m just gonna do it ’till I can’t do it.”

Katsokaa siis, ja ihastukaa.