olipa kerran…

Julkaistu kirjoittanut helmikekkonen

 

Kirja on täällä, olemassa, ihana!

Tähän ei totu, onneksi, sydän lepattaa ja hymy on herkässä, vielä ei edes jännitä, vielä hetken kirja on vain minulla, turvassa,

selailen sitä ja alan vähitellen uskoa että se on totta,

ja miten paljon sitäkin odotan että se tavoittaa ensimmäiset lukijat ja seuraavat, varsinkin juuri tämä kirja, minulle ihan toisella tavalla tärkeä ja rakas kuin romaanit ja novellit,

poissa on fiktion suoja, turha kierrellä, sivuilla olen minä,

äitinä, kirjailijana, ihmisenä.

 

IMG_5845

 

Olen kirjasta ylpeä ja iloinen, se näyttää  kauniilta ja tuntuu hyvältä kädessä, sen sisältämät lauseet ovat tosia ja kirkkaita, kerronnassa rytmi jota tavoittelin.

Olen onnellinen että jaksoin sittenkin vaikka monta kertaa tuntui että en, olin varma siitä, kaikki ne väsyneet, tahmeat, hitaat aamu- ja iltapäivät kun olisin vauvan nukkuessa voinut vain kömpiä itsekin nukkumaan mutta avasin koneen koska se tuntui sittenkin tärkeämmältä,

ainoa tapa kirjoittaa tämä kirja oli keskeltä tätä kaikkea,

toivottavasti se välittyy.

 

Olen viime vuodet ollut tulvillaan rakkautta, ihmetystä, väsymystä, herkkyyttä, tahtoa, epävarmuutta ja iloa, eikä lopulta ollut muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa siitä, jotta ymmärtäisin, jotten unohtaisi.

Ympärilläni on ollut heitä, jotka ovat ymmärtäneet minua ja uskoneet siihen mitä teen, sellaisen äärellä tulee entistä herkempi olo, miten onnekas olen että saan tehdä juuri tätä, että minulla on mahdollisuus kirjoittaa, on vaikka kaiken keskiössä on ollut pieni uusi ihminen joka ei paljoa kysele tai odota, ja toinenkin, tyttö joka teki minusta äidin, uhmakas, raskas, rakas ja mahtava.

Ja toisia äitejä, jotka ovat kirjoittaneet kaikesta tästä minua ennen, ja äitejä joiden kanssa olen saanut puhua, jotka tietävät miltä tämä kaikki tuntuu.

 

Koska siitä tässä minulle on kysymys, tunteesta, eläimellisestä ja hurjasta, selkeästä varmuudesta sen suhteen että elämä tapahtuu juuri nyt, että se on kertomisen arvoista.

Toivottavasti saatte kirjan käsiinne, luette sen, kerrotte siitä! Sain kustantamosta luvan jakaa muutaman kappaleen kirjaa myös teidän kesken, joten jos kiinnostaa niin jätä kommentti tämän viikon aikana niin saatat saada kirjan omaksesi!

 

.

 

KIITOS KAIKILLE KOMMENTEISTA! KIRJAN SAANEILLE ON ILMOITETTU SÄHKÖPOSTILLA. ❤

23 kommenttia artikkeliin ”olipa kerran…”

  2. Oi kyllä! Tahtoisin tämän. Jos tulee sähköisenä BookBeatiin, luen sen sieltäkin välittömästi, mutta kaipaan myös paperisia kirjoja. Mutta harkintaa saa siis käyttää, kun minulla on tuo palvelu käytössä.

    ”Ympärilläni on ollut heitä, jotka ovat ymmärtäneet minua ja uskoneet siihen mitä teen, sellaisen äärellä tulee entistä herkempi olo ––” Tästä olen onnellinen puolestasi.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  3. Olisipa ihanaa ymmärtää äitiyttä enemmän, miten pelottavaa, voimakasta ja pakahduttavaa se onkaan. En tiedä mitä kaikkea voin odottaa kirjalta, mutta odotan kovasti että saan uppoutua siihen!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  4. Hei, jee! Hienoa, että teit sen (tähän hauis). Ja juuri niin kaiken keskeltä, koska jokainen hetki kauempana ’myrskyn silmästä’ vaikeuttaa siihen paluuta. Ja erityisesti koska ’lauseet ovat tosia ja kirkkaita, kerronnassa rytmi jota tavoittelin’ sekä ’siitä tässä minulle on kysymys, tunteesta, eläimellisestä ja hurjasta, selkeästä varmuudesta sen suhteen että elämä tapahtuu juuri nyt’ tuskin maltan odottaa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  5. Mitä tahansa tekstiä sinulta on ihanaa lukea, haluaisin lukea tämänkin. Myös siksi, että aihe on mulle toteutumaton haave. Ja töissä taas kohtaan päivittäin äitejä, ja syvempi ymmärrys on aina hyväksi.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  7. Odotan kirjaasi niin innolla! Tekstisi ovat olleet ilona ja lohtuna tässä esikoisen vauvavuoden pyörteissä. Kirjastosta tätä jo jonottelenkin, mutten panisi pahakseni omaakaan kappaletta.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  10. Onnea! Olen mukana arvonnassa. Antaisin kappaleen rakkaalle siskolleni, joka on reilun vuoden ikäisen esikoislapsen äiti ja jolle linkkaan tuon tuosta hienoja kirjoituksiasi, joihin uskon hänen samaistuvan ja joiden kautta itse lapsettomana opin ymmärtämään äitiyttä ja elämää vauvan kanssa. Oman kappaleen aion ostaa, niinkuin olen ostanut kaikki sinun aiemmatkin. Fanitan sinua ❤

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

  12. Olisipa ihana lukea tämä, jos vielä ehtii arvontaan. Ollaan äitini kanssa luettu kaikki kirjasi ja odotettu paljon seuraavaa. Äitini sairastui vakavasti alkuvuodesta eikä nyt jaksa keskittyä lukemiseen samalla tavoin, mutta minä voisin lukea hänelle tätä. Äiti-tytär -suhde tuntuu nyt erityisen kipeältä, ajankohtaiselta ja tärkeältä. Katsoin lasteni kanssa Dumboa yksi ilta ja itkin lohduttomasti kohtaukselle, jossa äiti ja Dumbo hyvästelevät toisiaan.

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti