läpi lumen ja sinisen hämärän

 

Pakkasimme matkalaukun ja reput ja lähdimme.

Yöjuna kolisi ja tärisi, tyttö tuhisi yläsängyssä, minä nukahtelin ja heräilin, seinän takana pienempi tuhisi, mies nukahteli ja heräili.

Aamu valkeni Rovaniemellä, iltapäivällä olimme jo ihan pohjoisessa. Häikäisevä kylmyys, talot hautautuneina kinosten alle, katoilla metrien kerroksia painavaa lunta.

 

Miten nopeasti päivät menivät, miten onnellisia olimme,

jo toisena päivänä ymmärsin etten ole eläessäni kaivannut lämpöä ja aurinkoa niin paljon kuin pakkasta ja lunta tänä talvena. Rakastan pitkiä väreileviä kesän päiviä, mutta talvi on mielenmaisema, jokin sielunjuttu. Miten ihana on pukeutua kerroksiiin ja lämpimästi, olla vähän piilossa, hupun alla turvassa, miten lempeinä illat taittuvat, miten kirkkaina. Lasten kanssa kuumuus on aina vähän ahdistavaa, pelkään että ihot palavat, ettei kukaan juo tarpeeksi vettä, että kohta joku uupuu täysin. Kylmää vasten on helpompi suojautua.

Miten nopeasti päivät menivät,

aamusta iltaan pulkkamäessä, hiihtämässä, luistelemassa, kinoksiin kaivautuen. Lapset nauttivat joka hetkestä, siitäkin varmasti että koko ajan oli kivaa helppoa tekemistä, vain avasimme oven ja sinne menivät. Että olimme lomalla ja yhdessä kaikki, päivästä toiseen.

 

Niin raukea, rauhallinen olo. Nukuin enemmän kuin aikoihin, en miettinyt töitä, vain vähän mitään järkevää. En kirjoittanut sanaakaan, luin kaksi upeaa kirjaa. Kaksivuotiaan uhmaraivotkin pukemisten kanssa olivat lyhyempiä ja siedettävämpiä, aamut tyynempiä.

Yhtenä iltana kävelimme kaksi kilometriä tunturin huipulle, söimme lohikeittoa ja joimme kaakaota, pakkauduimme taljojen kanssa pulkkiin ja laskimme alas mökille, läpi lumen ja sinisen hämärän, poskia pisteli ja nauroin ääneen, pienempi sylissäni kiljui joooooo!!! aina kovempaa mitä lujempaa menimme, kymmenen minuutin ajan elämä oli kuin kohtaus elokuvasta, en unohtaisi sitä ikinä.

 

Miten nopeasti päivät menivät,

eikä kukaan puhunut mitään keväästä, valo oli talven valoa, en olisi halunnut lähteä ollenkaan, kaupunkiin jossa pian koittaisi maaliskuu ja huhtikuu, ne joita ei pääsisi piiloon mitenkään.

Yhdeksän päivän jälkeen olimme taas yöjunassa, nukahtelimme ja heräilimme. Aamulla koti tuntui kodilta, miten onnellisia olimme, kestäisin tämänkin kevään.

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”läpi lumen ja sinisen hämärän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s