edes hetken yksin

 

Tulin työhuoneelle. Seitsemän aikaan aamulla Töölönlahdella käveli vastaan yksi ihminen. Väistimme toisemme kaukaa, hymyilimme. Askelten paino jäistä maata vasten, satoi lunta, hiljaisuus humisi tuulessa.

Tämä kummallinen aika. Yhtäkkiä olen jonkun kanssa koko ajan. En saa olla hetkeäkään yksin. Paitsi nyt, juuri nyt saan, ja nautin jokaisesta sekunnista. Kirjoitan monta tuntia, ensimmäistä kertaa viikkoihin solahdan toiseen maailmaan, siellä on Helena ja Lea ja Lili, heidän äänensä, katseensa ja muistonsa, olen kaivannut heitä, kirjoitan enemmän kuin aikoihin, tarina vie eteenpäin, sana kerrallaan sen maailma tulee valmiiimmaksi, todemmaksi.

Juuri nyt se tuntuu todemmalta kuin moni muu asia.

En ole muutamaan päivään jaksanut enää lukea uutisia. Tiedän lukemattakin, että nyt on pysyttävä mahdollisimman paljon kotona ja erillään muista ihmisistä. Mikään päivitys ei muuta sitä, ei nyt, ei pitkään aikaan.

Minä pysyn mielelläni kotona ja erilläni muista ihmisistä, yksin.

 

Minulle normaali on se, että olen päivässä ainakin seitsemän tuntia yksin. En puhu kenellekään, en tapaa ketään. Minulle se, että olen perheeni kanssa aamulla ja illalla, on enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin useimpina päivinä jaksaisin. Pidän hiljaisuudesta. Yhdeksänä kertana kymmenestä kysyn läheisten kuulumisia tekstiviestillä tai sähöpostilla, en puhelimitse. En usko, että olen koskaan elämässäni soittanut videopuhelua.

Yhtäkkiä olen jonkun kanssa koko ajan.

 

Opetan tällä hetkellä proosan kirjoittamisen kurssia, joka näissä oloissa tapahtuu etänä. Lisäksi minulla on kirjoitettavana muutamia tilaustöitä, joiden aikataulu on tiukka ja joista saatu palkka tulee todella tarpeeseen, ei nyt sen enempää kuin muulloinkaan. Vanhempi lapsista on kotikoulussa. Kaiken tämän vuoksi pienempi lapsi on päiväkodissa. Kaksivuotiaan kanssa ei kukaan pysty tekemään kotona töitä, tai ainakaan tekemään niitä edes melkein hyvin.

Eilen olimme kaikki kolme kotona, minä ja tytöt. Oli hetkiä kun he istuivat vieretysten nojatuolissa ja lukivat kirjaa tai leikkivät hippaa olohuoneessa. Ne kestivät muutaman minuutin. Muutoin teimme ruokaa, puimme vaatteita, kävimme ulkona, riisuimme vaatteita, riitelimme, sovimme, puimme vaatteita, kävimme ulkona, teimme ruokaa, tanssimme, nauroimme, riitelimme, sovimme. Joka toinen hetki jollain oli nälkä, kysymys, toive, tarve, jano, pyyntö. Pienempi pudotti täyden smoothielasin lattialle niin että se hajosi tuhanteen osaan, tiputti avaimet vessanpönttöön ja teki sängyltä kuperkeikan lattialle. Vanhempi sai juuri ja juuri koulutyönsä tehtyä vaikka pienempi teki kaikkensa ettei se onnistuisi. Minä en saanut tehtyä mitään.

Noin kymmenen kertaa päivässä mietin mediassa kiertänytttä kuvaa jossa sanotaan, että isovanhempasi kutsuttiin sotaan, sinut on kutsuttu istumaan sohvalle.

Siksi olen nyt täällä kun mies on kotona. Saan jotain tehtyä. Olla edes hetken yksin. Istua sohvalla.

 

En ole lukenut uutisia mutta olen lukenut Roxane Gayn upean, omaelämäkerrallisen teoksen Hunger. Olen lukenut Juhani Karilan hienoa, outoa, virittynyttä romaania Pienen hauen pyydystys. Olen lukenut Märtä Tikkasen kirjeitä, Katherine Mansfieldin novelleja. Olen lukenut oppilaiden harjoitustekstejä, omia muistiinpanojani. Olen lukenut jälleen kerran Michael Ondaatjen romaania Englantilainen potilas, Marko Järvikallaksen novelleja. Olen lukenut tarinoita, jotka vievät ajatukseni ja tunteeni kauas tästä hetkestä, lähemmäs sitä minkä tunnistan omakseni.

Olen katsonut Better Thingsin uutta kautta, Sex Educationin ensimmäistä kautta.

Olen kuunnellut First Aid Kittiä, Pianon soundtrackia, Billie Eilishiä.

 

Olen toistuvasti ajatellut miten kummallista ja haastavaa kaikki nyt on, jokaiselle yhdestä ja samasta ja juuri sen vuoksi myös ihan omista syistä, ja miten silti tärkeimmät asiat ovat ihan ennallaan, tarpeet, toiveet ja tunteet, ihan kaikki.  Voimia, kärsivällisyyttä ja lempeyttä kaikille. Päivä kerrallaan, vaikka sitten kesään saakka, ja sittenkin.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s