sweat

”Just one click, and everything would disappear.”

Olen jo vuosien ajan miettinyt miten kukaan, kenen työ ja suurilta osin muukin elämä linkittyy vahvasti sosiaalisen median ympärille, jaksaa sen kaiken. Jatkuvan läsnäolon, kommentoinnin, osallistumisen, ylipäätään sen, että tavalla tai toisella jotain on koko ajan käynnissä.

Miten ja mihin vetää raja yksityisen ja jaetun välille ja kuinka kauan sen rajan voi vetää itse? Jos vaikkapa puoletkin elämästä rakentuu sen elämän jakamisen ja siitä kertomisen varaan, miten itse erottaa julkinen rooli yksityisestä minästä?

Olen itse aika laiska sosiaalisen median käyttäjä, mutta tämä aihe kiehtoo ja hämmentää ja haluaisin tarkastella sitä enemmänkin. Millaista se on, miten se vaikuttaa ihmiseen, miltä se tuntuu?

Puolalais-ruotsalainen, Magnus von Hornin ohjaama Sweat liikkuu osittain juuri näiden kysymysten äärellä. Se kuvaa fitness-influensseri Sylwian elämää kolmen päivän ajan. Alun energiaa ja nuoruutta pursuava syke muuttuu vähitellen tummasävyiseksi kuvaukseksi naisesta, jonka elämän pohja ja ääriviivat rakentuvat pitkälti 600,000 instagram-seuraajan varaan.

Elokuva ei sinänsä tarjoa mitään uutta tai mullistavaa näkökulmaa sosiaaliseen mediaan, tässä vaiheessa kun tuskin kukaan enää yllättyy siitä, että se mitä näemme puhelimen ruudulta ei tarjoa koko kuvaa kenenkään elämästä, mutta hurjan tehokas ja ajankohtainen se on silti. Erityisen voimakkaan siitä tekevät taitava kameratyöskentely ja paikoin lähes hypnoottinen äänimaisema, joiden avulla tapahtumat tuntuvat tulevan iholle asti, sekä Sylwiaa esittävä upea Magdalena Kolesnik, jonka jokainen ele istuu kerrontaan saumattomasti. Etenkin loppua kohden pintaan nouseva viiltävä väsymys ja yksinäisyys välittyvät Kolesnikin katseesta lähes pakahduttavalla tavalla.

Elokuva on katsottavissa tällä viikolla osana Espoo Cine-festivaalia, jonka ohjelmisto on vaikuttava. Näin ennakkoon mm. festivaalin päätöselokuvan, Phyllida Lloydin ohjaaman Sama nainen, joka kuvaa parisuhdeväkivaltaa rehellisesti ja väistelemättä, onnistuen silti luomaan katsomiselle turvallisen tilan. Myös kotimainen Hytti nro 6, espanjalainen The August Virgin ja ruotsalainen Are We Lost Forever vaikuttavat todella kiinnostavilta.

Espoo Cine tuo katsottavaksi eurooppalaista ja kotimaista elokuvaa Espoon ja Helsingin elokuvateattereissa 23-29.8, suosittelen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s