Viimeinen muuttolintu

Kerran eläinten huvetessa – huvetessa todella, aivan oikeasti, ei pelkästään synkissä tulevaisuudenkuvissa vaan konkreettisena sukupuuttoaaltona tässä meidän ajassamme – päätin seurata eräitä lintuja valtameren poikki. Ehkä toivoin, että ne johdattaisivat minut jonnekin, minne olivat paenneet muut niiden kaltaiset olennot, luontokappaleet, jotka uskoimme tappaneemme. Ehkä luulin, että minulle selviäisi, mikä pakotti armotta minut jättämään taakseni ihmiset, paikat, kaiken. Tai ehkä vain toivoin, että lintujen viimeinen muuttomatka opastaisi minut sinne, minne kuulun.

Maailmassa, josta lähes kaikki eläimet ovat kadonneet, Franny Stone päättää nähdä lapintiirojen muuttovaelluksen. Hän puhuu itsensä kalastusalukseen, matkalle Grönlannista Antarktikselle. Aalto, myrsky ja jäävuori kerrallaan esiin kiertyy hänen oma tarinansa, miksi hän on lähtenyt ja minne on todella matkalla.

Charlotte McConaghyn romaani kuvaa ilmastonmuutosta, sitä tuhoa, jota ihmiset levittävät ympärilleen, maailmaa, jossa meret ovat tyhjentyneet kaloista, lintujen laulu vaiennut ja metsät vailla susia ja hirviä, ja myös niitä jälkiä, joita ihmiset jättävät toisiinsa, hyvässä ja pahassa.

Lapsena monin tavoin hylätty Franny on kiehtova hahmo, surullinen ja villi, ailahteleva ja itsepäinen. Hän on enemmän kotonaan kallioisilla rannoilla ja jäisessä meressä kuin yhdessäkään asunnossa; rakkaudesta huolimatta hän ei pysty jäämään. Tarinan koskettavin osuus kaikesta sen tärkeästä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta sanomasta huolimatta onkin Frannyn sisällä lainehtiva räjähtävä levottomuus, joka estää häntä todella kiintymästä mihinkään.

Yksinäisyyden ja irrallisuuden kuvaukset ovat todella hienoja, varsinkin kun ne yhdistyvät dystooppiseen maailmankuvaan, joka tuntuu pelottavan todelliselta,

Eläimet kuolevat. Pian täällä on vain meitä ihmisiä.

Ehkä johtuen juuri niistä valtavista teemoista, joita romaani pitää sisällään ja joita se yrittää käsitellä ikään kuin tasapuolisesti, on se kokonaisuutena hieman epätasainen.

Kerronta on paikoin ihanasti liikehtivää ja koskettavaa, paikoin alleviivatun dramaattista ja kuvailevaa. Rakenne on tällaisille ”menneisyys kohtaa nykyhetken – romaaneille” tyypillisellä tavalla ajassa edestakaisin liikkuva, eikä siinä mitään, mutta paikoin yhden luvun sisällä hypitään kolmessa tai neljässä eri ajassa, ratkaisu jota en ymmärrä. Jotta Frannyn uhkarohkea palo jatkaa matkaa mistään muusta kuin tiiroista välittämättä on uskottava, hänen täytyykin olla tilassa, jossa ei ole mitään menetettävää, mutta ehkä vähän vähempikin kerros traumoja olisi riittänyt. Tiivistettynä siis: joskus vähemmän on enemmän.

Miten upean tästä kirjasta olisi tällä päähenkilöllä ja miljööllä ja näillä teemoilla saanut aikaan, jos se vain olisi editoitu tarkemmin, jos se olisi hieman keskittyneempi, vähäeleisempi. Jos lopusta olisi jättänyt epilogin pois.

Mutta silti, en halunnut lopettaa lukemista kun aloitin, pitkästä aikaa luin jotain kirjaa myöhään yöhön, jotain hurjan kiehtovaa tässä oli, muistutti Peter Høegin Lumen tajusta ja Claudie Gallayn Tyrskyistä, jotka ovat molemmat minulle valtavan tärkeitä ja rakkaita. Høeg ja Gallay ovat kirjoittajina taitavampia, tavoittavat kirkkaammin sellaista mille ei oikeastaan ole sanoja, sukeltavat vielä syvemmälle, mutta kaikissa näissä kolmessa ihminen on yksin olosuhteissa, joita vastaan on lähes mahdoton taistella, keskellä valintoja, jotka ovat hyviä ja huonoja yhtä aikaa, matkalla jonkin sisäisen äänen johdattamina, äänen jota ei pysty vaientamaan, jossa on jotain anarkistista, ja siksi kaikessa kauheudessaan jotain ihmeellistä ja kaunista.

Ja miten pakahduttavaa tällaisen keskellä on se, kun vastaan tuleekin ihminen, joka tästä huolimatta uskaltaa katsoa kohti.

Kun hän kävelee pois, ajattelen: Älä kysy älä kysy älä kysy. Sitten kysyn: ”Miksi tulit tänne?”

Hän pysähtyy ja katsoo minua olkansa ylitse. Hänen hiuksensa ja silmänsä ovat pikimustat ja ihonsa hopeanvaalea kuunvalossa. Hän vastaa: ”Siksi, että me vietämme loppuelämämme yhdessä.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s