Omin sanoin:

Kirjoitan kohtaamisista, kohtaamattomuudesta. Niistä hetkistä ihmisen elämässä kun jotain tärkeää tapahtuu. Hetkistä ennen ja jälkeen.

Minua on aina kiehtonut se mitä ei sanota enemmän kuin se mitä sanotaan. Hiljaisuudet ja salaisuudet, pelot ja toiveet, jokaisen omin olemus. Kaikki se mitä me muut emme näe.

Säikeet toistemme välillä.

Perhe. Rakkaus. Vapaus.

En kirjoita historiallisia romaaneja, en avaa yhteiskunnallisia kipupisteitä tai haaveile suuresta eurooppalaisesta teoksesta. Haluan kuvata ihmistä, mahdollisimman tarkasti, jokaista tunnetta, ajatusta ja henkäystä myöten. Kirjoittaa niin että jokaisella lauseella on merkitys, että lukemaansa on pakko ajatella, sen äärelle pysähdyttävä.

Kirjoittaa niin että se tuntuu. Että jotain muuttuu. Sinussa, ja minussa.

Muiden sanoin:

Kotiin. Novellikokoelma. (Avain, 2009)

”Kotiin. on yhdeksän novellin kokoelma, jonka niukka kerronta ja hienovarainen ilmaisu palkitsee lukijansa. Novellien kattavaksi teemaksi nousee ihmisen yksinäisyys ja yritys kohdata toinen ihminen. Kekkonen on uskaliaasti aloittanut novellikokoelmansa lainaamalla Marguerite Duras’ta, ja tekee novelleillaan kunniaa esikuvalleen.”  Kiiltomato, 9/2009

”Kotiin. on kokoelma, jonka tekijä osoittaa varmaa ja taitavaa lajityypin ja ilmaisun hallintaa.”  Keskisuomalainen, 9/2009

Valinta. Romaani. (Avain, 2011)

”Valinta on toki pakahduttavan kaunis, mutta samalla rehellinen ja paljas kirja. Kekkosen teksti soljuu eteenpäin ilman kikkailuakin ja siihen suorastaan sukeltaa. — Melankolisuudessaankin se on toiveikas, harmaassaan valoisa teos. Valinta on eräs parhaista tänä vuonna lukemistani kotimaisista kirjoista.”  Lumiomena-blogi, 8/2011

”Ilmaisun lempeästi lainehtivan rytmin ja kirjan taidokkaan rakenteen sisällä Kekkonen käsittelee perheen ihmissuhteita siten kuin hyvä kirjallisuus sen tekee: panee lukijan näkemään ja ajattelemaan entistä syvemmin ja selkeämmin. Kekkonen koukuttaa lukijan; jokainen lause on ehyt ja merkityksellinen siinä määrin, että ilmaisuun on alkuun houkutus jäädä lepäämään ja maistelemaan, kunnes elävästi kuvatut episodit pakottavat liikkeelle.”  Kiiltomato, 9/2011

Suojaton. Romaani. (Siltala, 2014)

”Helmi Kekkonen on kielen taituri ja tunnelmien luoja, mutta myös taitava ihmisten ja heidän välisten suhteiden kuvaaja. Äidinrakkaus ja äidin ja tyttären suhde olivat teemoina jo aiemmissa teoksissa, ja nyt aiheessa on mukana uudenlaista viiltävyyttä ja syvyyttä. — Isan tarina on samalla kertaa sumuisen arvoituksellinen ja repivän tarkka, romaanin kieli lumojaa ja keinuttaa lukijan mukaansa.”  Sinisen linnan kirjasto-blogi, 9/2014

”Perheen kuvaajana Helmi Kekkonen osoitti tarkan psykologinsilmänsä jo esikoisnovelleissa Kotiin ja romaanissa Valinta. Tuore romaani Suojaton liittyy tähän jatkumoon luontevasti. —Kekkonen typistää hienosti repliikit, joiden jälkeen tai väliin hän lataa kuin tahdinvälin verran hiljaisuutta. Siinä on kuulevinaan juuri sen, mitä ei sanottu. Taiturin työtä.”  Helsingin Sanomat, 10/2014

”Romaanin ilmaisutyylissä on hienoa se, miten tarkasti kirjailija havainnoi ja antaa sanallisen kuvauksen sanattomuudesta syntyville tunnoille.”  Turun Sanomat, 11/2014

Vieraat. Romaani. (Siltala, 2016)

”Helmi Kekkosen teksti on todella taitavaa ja kaunista, kuten aina. Se on täyttä, ilman mitään turhaa, mutta kulkee silti kepeästi ja kuljettaa lukijaa pehmeästi, suojelee tätä niiltä isoilta kipeiltä asioilta, joita tarina kuvaa.”  Kulttuuri kukoistaa-blogi, 8/2016

”Helmi Kekkonen vaihtaa näkökulmaa ja kertojaa usein, mutta isot teemat säilyvät ja kantavat vaivatta koko tarinan. Äitiys sitoo tarinaa yhteen; yksinäisyys yhdistää ja erottaa kaikkia, vaikka he ovatkin tulossa yhteiseen illanviettoon. Vieraat on surullinen kirja. Sen ihmiset ovat vieraita, mutta eivät vain Senjan kutsuilla, vaan toisilleen, puolisoilleen, vanhemmilleen, lapsilleen, itselleen. Teksti on paikoin hengästyttävän upeaa, ja kylmien väreiden kohtia oli useita.” Piippuhyllyllä-blogi, 09/2016

”Tarina alkaa erinomaisesti. Kutsut on klassinen avaus, mutta miten hienosti Kekkosen ironioita ja etäännytyksiä käyttävä kerronta ensimmäisessä luvussa toimiikaan. Kaikki toisiaan kohti haparoivien illallisvieraiden etäisyydet ja läheisyydet näkyvät heti. (…) Vieraat on tyylikkäästi toteutettu romaani kaikkein arvokkaimmiksi kokemistamme tunteista ja mielikuvista ja niiden tuhoutumisesta.” Helsingin Sanomat, 10/2016

”Vieraat on tarkasti lyhyeksi kirjoitettu ja tavoittaa elämän ennakoimattomuutta, toivoa ja surua. (…) Nukkekodilla symboloidut hahmot tuovat mieleen Tove Janssonin novellit.” Hämeen Sanomat, 11/2016

”Vieraat on ihastuttavan kontrolloitu ja kielellisesti hurmaava, hurjimmillaan sen kuvasto on peiteltyä aggressiota täynnä.” Reader, why did I marry him-blogi, 03/2017

 

Nurinkurin Anna. Lastenkirja, kuvitus Aino Louhi (S&S, 2019)

”Vuoden paras päivä on tietysti tirekkekäviäpämytnys, kun Anna täyttää kuusi. Synttäripäivä ei kuitenkaan suju niin kuin Anna on suunnitellut ja siitä seuraa sarja pieniä pettymyksiä.

Lasten tunteiden käsittely ei tarjoa suuria oivalluksia, mutta lempeä, Aino Louhen kauniisti kuvittama kirja viehättää silti herkkyydessään. Lapsia kiehtoo etenkin ajatus nurinkurinpäivästä, ja sellaisia varmasti vietetään tämän kirjan lukemisen jälkeen monessa kodissa.” HS, 06/19

 

Olipa kerran äiti. Kaunokirjallinen teos (Siltala, 2019)

”Olipa kerran äiti on vaikeasti määriteltävä, ja silti hyvin yksinkertainen: se on tarina yhdenlaisesta äidistä ja äitiydestä muutaman miljardin muunlaisen äidin ja äitiyden keskellä. Se on tarina suunnittelemattomasta raskaudesta, ja kirjailijasta, jonka suurin huoli vauva-arjessa on se, pystyykö hän enää koskaan kirjoittamaan. Se on tarina lapsen kasvamisesta, uudesta lapsihaaveesta, keskenmenosta ja toisesta, raastavasta raskaudesta. Se on kaikkea, mitä äitiys varmasti pitää sisällään, mutta ennen kaikkea: se on kaikkea, mitä ihmisyys pitää sisällään. Ja se tästä kirjasta tekee maagisen kauniin. Kekkonen ei arvota eikä arvostele. Hän on, ja näyttää olemisellaan, että se on riittävää. Se on tarpeeksi, ja se jos mikä luo lohdullisen tunteen myös siitä, että minäkin riitän. Lapsilla tai ilman, mutta juuri tällaisena.” Mitä luimme kerran – blogi, 03/2019

 

”Ja silti, huolimatta siitä että en ehkä ole kirjan aiheesta aivan kamalan kiinnostunut, minä pidän teoksesta ihan suunnattoman paljon. Kekkonen kirjoittaa niin kauniisti, niin tunteella, että luen kirjan alle vuorokaudessa. En ole pitkään aikaan ottanut kirjasta lukemisen aikana ylös niin paljon sitaatteja kuin tästä kirjasta. Samanaikaisesti tuntuu, että mikään sitaatti ei pysty kuvaamaan kirjaa tarpeeksi hyvin, ei sitä tekstin saumatonta soljumista eteenpäin, niitä moneen suuntaan poukkoilevia ajatuksia ja kuitenkin niin ehjää tekstiä.

Kun ihminen osaa kirjoittaa, hän voi kirjoittaa mistä vaan, ja lukukokemus on silti vaikuttava.” Kirjanmerkkinä lentolippu -blogi,  04/19

 

”Att ha barn är en kärleksäventyr.” HBL, 10/19