...
viisitoista vuotta myöhemmin
...
Kymmenen vuotta sitten kirjoitin teoksen nimeltä Naparetki. Luulin, että lopettaisin siihen. Mutta en lopettanutkaan.
Kaikki on kertomusta kipeästä sydämestä
...
Eihän Sylvia tahdo tietenkään pilata mitään. Ja tahtoo sittenkin, jollei muuta vaihtoehtoa ole.
Olen elossa. Mieheni Paul Auster on kuollut.
Unohtaminen alkaa samaan aikaan kuin tajuaminen; ensin ei kykene käsittämään, että toinen on poissa, ja kun lopulta tajuaa, on katoaminen jo alkanut.
Mitä jää, kun kaikki katoaa?
Tyttö joka kirjoittaa, kirjoittaa.
Tänään haluaisin muistaa sen kuinka elit