Näin minä sen kirjoitin

//

Syksyllä 2022 sain idean mahdollisesta kirjasta ja aloin kirjoittaa itselleni muistiinpanoja:

teos puhuu puolestaan

kolumnit, joissa kerrotaan mitä kirjailijaksi haluavan tulee tietää, osata ja tehdä

mistä aiheista kirjailijoiden tulisi kirjoittaa

kirjoittajakoulutus

miten muu elämä vaikuttaa kirjoittamiseen, keskenmeno, aviokriisi, suru (we wrote what we had at the moment Didion)

Didion!

kustannustoimittajan osuus?

raha!

Kirjallisuuden ei pidä selittää todellisuutta, ainoastaan näyttää se (E. Louis)

lavenna yleisöä, ei vain kirjoittajille

Olen kerran toisensa jälkeen tullut siihen tulokseen, että sen, mikä on minulle tärkeintä, on tultava puhutuksi, se on puettava sanoiksi ja kerrottava muille silläkin uhalla, että se rusikoidaan tai ymmärretään väärin. (A. Lorde )

//

Olipa kerran äidin esipuheessa kirjoitin näin:  

Tämän kaiken voisi kuvitella olevan ihan yksinkertaista, mutta eihän se sitä ole. Äitiys ja vanhemmuus on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, ja juuri siksi olen siitä niin loputtoman kiinnostunut. Ja juuri siksi tämä kirja on hyvin henkilökohtainen. Tämä kirja on yritys tavoittaa omasta tarinastani, omasta äitiydestäni käsin jotain selkeää, kirkasta ja toivottavasti myös tunnistettavaa siitä, mikä on niin arkista, raskasta ja puuduttavaa ja silti niin ihmeellistä. Niin yleistä ja täydellisen ainutlaatuista.

Kun ajattelin, että haluaisin kirjoittaa kirjoittamisesta, siitä millaista se on, miltä se tuntuu ja mitä se vaatii, tuo teksti tuli mieleeni.

Kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, ja juuri siksi olen siitä niin loputtoman kiinnostunut. Ja juuri siksi tämä kirja on hyvin henkilökohtainen. Tämä kirja on yritys tavoittaa omasta tarinastani, omasta kirjoittamisestani ja ammatistani jotain selkeää, kirkasta ja toivottavasti myös tunnistettavaa siitä, mikä on niin arkista, raskasta, puuduttavaa ja silti niin ihmeellistä. Niin yleistä ja täydellisen ainutlaatuista.

Ajattelin: mistä puhumme kun puhumme kirjoittamisesta?

Teoksen ytimessä tulisi olla juuri tuo kysymys. Sen liepeillä on toki tärkeitä asioita kuten lukeminen, koulutus, raha, kustantamot, kirjoittajakoulut, kustannustoimittajat, lukijat ja niin edelleen, mutta tärkeintä on itse kirjoittaminen.

//

Kirjoitin Livin ohella, kirjoitin iltaisin, kirjoitin lyhyissä pätkissä. Viime kesänä kokonaisuus löysi muotonsa, nyt kirja on valmis. Prosessi on ollut erilainen, kevyempi, mutta henkilökohtaisella tasolla syvä. Kun romaani on valmis, on olemassa maailma, rinnakkainen todellisuus, joka täytyy hyvästellä. Nyt sellaista ei ole. On edelleen minä ja minun kokemukseni kirjoittamisesta ja elämästä sen ympärillä. Ei ole mitään mitä hyvästellä. Samalla teksti on niin vahvasti ihon alla, etten oikein kykene sitä itse arvioimaan. Romaanin äärellä pystyn tarkastelemaan rakennetta, rytmiä, henkilöhahmoja ja kerrontaa, nyt en erota metsää puilta.

Mutta olen teoksesta iloinen ja ylpeä, en hyvästele mutta päästän silti irti.

Näin minä sen kirjoitin ilmestyy 8.5.

//