Sydämen syke työntää aina jotain kaunista meistä ulos.
prima materia
Sydämen syke työntää aina jotain kaunista meistä ulos.
...
Hän on kuin kotonaan, käsi vatsansa päällä, ja hän kuiskaa: On alkanut tuntua liikkeitä.
Kaikki, mikä on ollut, on.
Enää kaksi päivää, ja sitten lyödään kortit pöytään. Tai kolme.
//
Olisipa minulla ulkopuolinen katseesi, joka kertoisi mikä on totta ja mikä ei.
Olen matkalla alaspäin. Paikkaan, johon vedenpinnalta taittunut valo ei ulotu. Pisteeseen, jossa painovoima voittaa veden nosteen.
Everything, everything is turning and passing.
I used to think there was such a thing as emptiness, that there were places in the world one could go and be alone. This, I think, is still true, but the error in my reasoning was to assume that alone was somewhere you could go, rather than somewhere you had to be left.