Arvostelukappale

napaan asti

Eihän Sylvia tahdo tietenkään pilata mitään. Ja tahtoo sittenkin, jollei muuta vaihtoehtoa ole.

Unohtaminen alkaa samaan aikaan kuin tajuaminen; ensin ei kykene käsittämään, että toinen on poissa, ja kun lopulta tajuaa, on katoaminen jo alkanut.

Mitä jää, kun kaikki katoaa?

Tyttö joka kirjoittaa, kirjoittaa.

Minkä tahansa lajin tarina on koko planeetan tarina.

Enää kaksi päivää, ja sitten lyödään kortit pöytään. Tai kolme.

Olen matkalla alaspäin. Paikkaan, johon vedenpinnalta taittunut valo ei ulotu. Pisteeseen, jossa painovoima voittaa veden nosteen.

Muistot pommittivat mieltäni kuin huonon elokuvan takaumassa. Se kaikki oli kuitenkin totta.

Mitä kaikkea elämään voikaan mahtua, mitä kaikkea yksi elämä voikaan kannatella sortumatta.

Olen tähystänyt uloskäyntiä, mutta uloskäyntiä ei ole.