Westworld

Jokainen blogiani yhtään pidempään seurannut tietää, että suhteeni tv-sarjoihin on jokseenkin fanaattinen. Tai no, en tiedä onko fanaattinen juuri oikea sana sitä kuvaamaan, mutta joka tapauksessa, parhaat sarjat ovat elämässäni lähes samalla viivalla kuin parhaat kirjat (ja toisinaan myös työt ja ystävät.)

Lempisarjojeni kirjo on aika laaja, Cold Feetistä, West Wingistä ja Mad Menistä aina Sopranosiin, The Wireen ja Six Feet Underiin, In Treatmentiin ja Deadwoodiin. Nämä sarjat ovat minulle yhtä merkittäviä kuin kirjojen puolella vaikkapa Rikos ja rangaistus, Blondi, Vihervaaran Anna-sarja ja Durasin koko tuotanto. Ne ovat muokanneet sitä miten tämän maailman koen ja näen ja opettaneet minulle itsestäni vähintään yhtä paljon. Olen itkenyt, nauranut ja pidättänyt hengitystäni, eläytynyt moniin tarinoihin sellaisella vimmalla, että palautuminen todellisuuteen on ottanut joskus pidemmänkin ajan. Kun näin Sopranosin viimeisen jakson ensimmäisen kerran elin täydellisessä tyhjiössä monta päivää, en voinut käsittää että se oli sitten siinä (vaikka toisin kuin moni muu olin myös sitä mieltä että sarjan lopetus oli täydellisen nerokas, toisin kuin Six feet underin, jonka viimeinen jakso ajoi minut lähes hulluksi).

Voisin jatkaa tästä loputtomiin, mutta se mitä haluan sanoa on se, etten ole vuosikausiin enää voinut katsoa yhtään sarjaa jos siinä ei ole ollut kaikki kohdallaan. En kestä viittä minuuttia pidempää huonoja näyttelijöitä enkä keskinkertaisuutta, en vähän nokkelaa, osittain toimivaa, silloin tällöin osuvaa dialogia, epäuskottavia juonenkäänteitä tai pelkkää viihdettä (heh, ehkä se fanaattisuus on sittenkin oikea sana). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen katsomani sarja olisi puhdasta kultaa, kuten vaikkapa Orange Is The New Black, The Affair, The Fall tai Masters of Sex, mutta useimmiten kuitenkin hyvin lähellä sitä.

Ja sitten toisinaan kohdalle tulee sarjoja joissa on kaikki tai ainakin todella moni asia lähtökohtaisesti kohdallaan, mutta silti ei vaan lähde. Kuten nyt HBO:n uutuus Westworld.

Peruskuviota sen tarkemmin avaamatta (esim täältä voi lukea lisää) kyseessä on tieteissarja joka on sekoitus Truman Show’ta, Inceptionia ja Deadwoodia, kuvaus maailmasta joka yhtä suurta peliä. Ihmisten ja ihmisten luomien robottien valtataistelun mekastuskenttä, inhimllisyyden rajojen tutkielma. Kiehtovaa, koukuttavaa ja tyylikkäästi tehtyä, ja niin väkivaltaista, oudolla tavalla sittenkin tyhjää ja turhanpäiväistä, että melko varmasti jätän sarjan neljän osan jälkeen kesken. Se ei tunnu missään, ei vaikuta mihinkään, ei muuta mitään. Niin turhauttavaa.

En oikeasti jaksaisi enää yhtään sarjaa joka tekijöiden mukaan kritisoi väkivaltaa mutta samalla kuvaa sitä raflaavasti, runsaalla kädellä ja ihannoiden. Jossa tärkeimpiä motiiveja ovat kosto, viha ja katkeruus. Jossa naisia raiskataan ja lapsia tapetaan. Aivan kuin ihmisen pahuutta, ristiriitoja ja juuri niitä inhimllisyyden rajoja ei voisi kuvata hienovaraisemmin ja rauhallisemmin. Kuka oikeasti haluaa katsoa kun joku raiskataan väkivaltaisesti tai hakataan tohjoksi? Kuka? Ja miksi? En ymmärrä.

Arvoisa HBO, olen niin pettynyt.

 

Syksyn valonpilkahdus löytyy kuitenkin myös samasta osoitteesta. Koska täysin yllättäen samaisen tuotantoyhtiön toinen uutuus, Divorce, on osoittautunut varsin toimivaksi kokonaisuudeksi.

520b0458ac11ecb558ff779a1fd635de055cbe6f55b5de813ce76f63fb1b5311

Itkun ja naurun, komedian ja tragedian, sitcomin ja vakavan draaman välimaastossa liikkuva parisuhdekuvaus on oikeasti hyvä. Sen henkilöhahmot ovat aika epämiellyttäviä ja rasittavia mutta silti ymmärrettäviä (kukapa nyt ei keskellä avioeroprosessia olisi), dialogi nokkelaa ja täynnä mustaa huumoria ja se onnistuu pienen elein yllättämään joka jaksossa. Tosin Sarah Jessica Parkerin esittämällä Francesilla on epätodellisen monta eri väristä villakangastakkia ja muutenkin hänen asukokonaisuutensa heijastelevat tyylikkyydessään ja rönsyävyydessään hetkittäin liikaa Sinkkuelämän aikoja , mutta silti, suosittelen.

(Ah, mikä vuodatus. Kaikkea sitä tekee välttääkseen oikeiden töiden tekemistä.)

 

 

6 thoughts on “Westworld

  1. Anteeksi että tällanen tökerö pätemisen tarve iski, mutta olen kuullut usealta fiksulta ja paljon lukevalta ranskalaiselta että durasin nimessä s lausutaan. Olen toki valmis olemaan väärässäkin. 🙂

    Mikä six feetin lopussa? Mua ärsytti se clairen kuvio lähinnä. Oon katsonu sen sarjan hävettävän monta kertaa läpi, harvoja jotka on puhutellu todella.

    Tykkää

  2. Ahahaaa, varmasti noin. Eikä haittaa, saa päteä kun tietää mistä puhuu 🙂

    En halua nyt pilata keneltäkään mitään (jos jossain on vielä joku joka ei ole sarjaa nähnyt) mutta en siis olisi halunnut tietää Kaikkea. Todellakaan. Kaikki jotenkin rakasti sitä miten se oli niin täydellinen ja ehdoton loppu mutta itselle avoimen kaltaiset, kuten Sopranosissa, ovat parempia. Lohdullisempia.

    Tykkää

  3. Oletko The Killingin katsonut? (Netflixissä nimellä Jälkiä jättämättä.)

    Muutama minulle aika yllättävä sarja tuolla sinun ”top kasissa”, itselleni ei Mad Men eikä Westwing iskeneet ja In Treatment onkin ihan tuntematon.
    Westworldista täysin samaa mieltä.

    Tykkää

  4. The Killing oli tosi hyvä, kokonaisuutena melkein yhtä hyvä ja hetkittäin jopa parempi kuin alkuperäinen tanskalainen Rikos (Forbrydelsen) joka tuli vuosia sitten Yle Femmalta.

    West Wing on mulle monesta syystä rakas, kulkenut mukana niin kauan, mutta katsoin sen taas kesällä ja toimi edelleen ihan hullun hyvin. Sama pätee Mad Meniin. Ja jos In Treatment (HBO) on vieras niin suosittelen todella!

    Tykkää

  5. En ole nähnyt Westworldiä, enkä välttämättä halua katsoakaan. Yksi syy on se, että jälleen on löydetty kuvitteellinen aikakausi, jossa esim. naisten raiskaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Että se on se asia, joka halutaan sieltä oikeasta historiasta poimia, saluunat ja ilotalot, vaikka muuten voidaan sotkea maailmaan mitä tahansa osasia.

    Tykkää

    1. Niinpä.
      Mukana oli niin monta kiehtovaa tekijää että halusin yrittää mutta neljään jaksoon jäi. Harmi, koska lähtökohdista olisi voinut kurottaa korkeammalle, nimenomaan rikkoa sitä jo entuudestaan tuttua kaavaa. Puolustukseksi voisi sanoa että tässä oli kyllä myös monta vahvaa ja kiinnostavaa naishahmoa, mutta senkin pitäisi jo nykypäivänä olla ihan itsestäänselvää.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s