vapaus valita

 

Kun olin raskaana, näin kaikkialla raskaana olevia naisia. Kun työnnän lastenvaunuja kaupungilla, näen kaikkialla naisia työntämässä lastenvaunuja. Ja nyt kun olen julkaissut kirjan äitiydestä ja vanhemmuudesta, näen kaikkialla tekstejä jotka liittyvät äitiyteen ja vanhemmuuteen, ja tällä hetkellä etenkin vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.

Noin kolmikymppiset yksineläjät ja pariskunnat, jotka eivät syystä tai toisesta halua lasta. He, joiden määrä on Suomessa kaksinkertaistunut noin kymmenen vuoden aikana. Osa ajattelee, että ei koskaan, osa että ehkä joskus mutta ei ainakaan nyt, osa ei tiedä mitä ajattelee. Jotkut pelkäävät itsensä, toiset maailman puolesta.

Minä ymmärrän heitä niin hyvin. Minä tiedän täysin miltä tuntuu kun ei halua lasta, kun mikään siinä maailmassa ei houkuttele tai tunnu omalta, kun oma elämä juuri sellaisena kuin se on, tuntuu hyvälle. Kirjoitan kirjassani näin:

 

Kirjoitan, juhlin, käyn elokuvissa ja käytän suurimman osan vähistä rahoistani kirjoihin, ja tämä kaikki sopii minulle.

Haluttomuuteeni lasten suhteen ei ole myöskään mitään ylevää yhteiskunnallista syytä. En pelkää ilmaston lämpenemistä, en talounäkymiä, en sotia. En vain kaipaa elämääni yhtään mitään lisää, en halua muutosta.

 

Mutta koska itse tulinkin sitten raskaaksi alle kolmikymppisenä, en minä monen muun tavoin joutunut koskaan selittelemään tunnettani kellekään, kukaan ei ehtinyt edes kysyä asiasta.
Tuntuu hullulta, että on olemassa niin selkeä iällinen rajapyykki sille, milloin ihminen (ja varsinkin nainen) on vain ihminen ja sitten yhtäkkiä lapseton ja itsekäs. Eräs lapsettomassa parisuhteessa elävä ystäväni sanoi, ettei hän ymmärrä omalla kohdallaan koko sanaa, lapseton, niin kuin häneltä yhtäkkiä puuttuisi jotain, jotain mitä hänellä ei ole koskaan ollut ja mitä hän ei ole koskaan halunnutkaan.

Ei hänen elämässään ole muuttunut mikään, hän on yhä sama, nainen ja ihminen, onnellinen.

Ja itsekäs? Lasten saaminen toki tuo väistämättä mukanaan sen tosiasian, että elämää on jatkossa suunniteltava jonkun muunkin tarpeiden ja toiveiden mukaan, mutta kyllä lasten hankkiminen on ihan puhtaasti itsekäs teko, itseään vartenhan sen lapsen tänne maailmaan saattaa. Vai voiko joku väittää ajatelleensa, että palavasti vain haluisi tarjota jollekin vielä tuntemattomalle, vielä olemattomalle olennolle mahdollisuuuden kokea maailma, omista tunteista viis?

Ja vaikka valinta olla tekemättä lasta tapahtuisikin ns. itsekkäistä syistä, kuten vaikkapa halusta matkustaa, keskittyä täysillä töihin, elää kahdestaan rakastamansa ihmisen kanssa tai ihan vain mahdollisuudesta nukkua ja keskustella rauhassa, niin mikä siinä on jotenkin paha asia? Maapallo on jo nyt räjähtämäisillään, ei ole lainkaan huono vaihtoehto olla tekemättä tänne yhtään enempää lapsia. Ja vaikka tämä on aivan päivänselvä asia, niin sanonpa sen nyt kuitenkin ääneen: lapsen saaminen ei tee kenestäkään ihmisestä automaattisesti parempaa, onnellisempaa ja/tai epäitsekäämpää ihmistä. Myös lapsen myötä ihmisen on itse haluttava elää sellaista elämää johon uskoo, olla sellainen ihminen joka haluaa olla, ja vanhemmuus on vain yksi osa tuota ihmisyyttä.
”Uskon, että lapset ovat ihana asia elämässä, mutta eivät ainoa sellainen”, sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa Niku Hooli, joka kirjoitti vaimonsa kanssa tietokirjan nimeltä Aikuisten perhe – Miksi valitsimme lapsettomuuden. Juuri näin.

Lapsiin ja vanhemmuuteen liittyy valtava määrä ja kirjo tunteita ja kokemuksia, jotka ovat niin arvokkaita ja ainutlaatuisia, että niitä on vaikea edes sanallistaa. Rakkautta, riemua ja onnea, jolle ei ole rajoja. Mutta niin varmasti liittyy sellaiseenkin elämään johon lapset eivät kuulu. Minä, joka elän aikuisen ihmisen elämääni kahden lapsen muokkaamassa arjessa, en tiedä millaista sellainen elämä on, miten siis voisin sanoa siitä yhtään mitään, arvottaa tai tuomita jonkun toisen valintoja oman, ainoan elämänsä suhteen?

”On helpompaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse huolehtia muista”, Hooli jatkaa.

Kuka voi sanoa ettei ymmärrä tätä? Ja eihän se, että arvostaa joissain asioissa helppoutta ja vapautta, ole mitenkään huono asia, ei se satuta tai loukkaa ketään. Eikä se, että arvostaa helppoutta ja vapautta tarkoita sitä, etteikö voisi yhtä lailla välittää läheisimmistään, olla tukena ja läsnä, olla osa perhettä ja yhteisöjä. Kyllähän lapsettomuus varmasti mahdollistaa toisaalla elämässä syvempien ihmissuhteiden rakentamisen ja ylläpitämisen, ja miten ihanaa se on.

On hurjaa miten syvällä äitiyden ja vanhemmuuden kokemus yhteiskunnassamme on, ja miten voimakkaita siihen liittyvät tunteet, tarkasteli asiaa sitten miltä kantilta tahansa. Eettä heilläkin, jotka eivät ole vanhempia tai sellaiseksi halua, tulee olla asiaan kanta ja mielipide ja jopa puolustus, ja kyllä, etenkin naisilla, yhä edelleen, vuonna 2019. Huoh.

Toki ymmärrän, että ihmiskunnan kannalta on tärkeää lisääntyä, mutta ei siihen jokaista ihmistä tarvita. Ja halukkaita kyllä varmasti riittää jatkossakin, ei siis tarvitse syyllistää tai kyseenalaistaa heitä, jotka tuntevat toisin, haluavat elämältään jotain muuta.

 

Silloin kun minulla ei vielä ollut lasta, enkä sellaisesta haaveillut, oli kaikki puhe vanhemmuuden upeudesta ja ihmeellisyydestä minulle täysin epäkiinnostavaa, aiheeseen ei liittynyt mitään sellaista josta olisin saanut kiinni. Sen kaiken tuntee ja ymmärtää sitten kun se osuu omalle kohdalle, eikä aina edes silloin.

Olisikin ihana (aina ja etenkin näin tasa-arvon päivänä), että jokaisella ihmisellä olisi oikeus elää itsensä näköistä elämää ilman että sitä pitäisi selitellä tai puolustaa. Ja myös rauhassa punnita ja tarkastella itseään ja halujaan ja toiveitaan, ilman kaiken maailman muotteja ja mittoja ja lokeroita.

 

 

 

4 kommenttia artikkeliin ”vapaus valita

  1. Helmi, tämä on kiinnostava kirjoitus ja jäin miettimään tätä pitkäksi aikaa, vaikka itse ajattelenkin joistakin kohdista toisin. Mutta eikö kirjallisuudessa parasta ole juuri se, että voi opetella katsomaan maailmaa toisin, jonkun toisen näkökulmasta?

    Jokaisella on oikeus elää omannäköistään elämää, kyllä! Eikä muilla ole oikeutta arvostella toisen elämää. Onneksi vahvuus elää omaa elämää syvenee vuosien myötä, eikä niistä muista enää edes välitä.

    Mutta minusta tuntuu vieraalta se, että lapsen tekisi itselleen. Koen niin, että lapselle annetaan mahdollisuus syntyä – ja siitä eteenpäin se on ”ihmettä kaikki”, kuten Itkosen kirjassa lukee. On ihme, että lapsi syntyy ja on ihme, että hänestä tulee laisensa.

    Minusta lapsi on alusta asti omansa, ei minun, vaikka saankin häntä hoitaa ja elää hänen kanssaan nämä häipyvät hetket. Ja vaikka häntä ei olisi ilman minua.

    Hyvää kevättä!

    Tykkää

    1. Hei Katja, kiitos kommentista!

      Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen lapsi on alusta saakka ihme, enkä tässä tarkoittanut itsekkyydellä jotain huonoa, negatiivista tms, vaan sitä, että minun mielestäni on outoa tuomita itsekkäiksi he, jotka eivät lasta omista syistään halua, samalla kun ihmiset jotka lapsia haluavat haluavat niitä omista syistään. Ehkä ilmaisin itseni hieman huonosti, pointtina siis ennen kaikkea näiden kahden, mielestäni täysin terveen ja hyvän itsekkyyden, vertailu ja/tai arvottaminen. Ja tietenkin lapsi on omansa, mutta kyllähän hän antaa vanhemmilleen useimmiten todella paljon, juuri niitä asioita joista ihminen usein haaveilee kun lasta toivoo.

      Uskon, että olemme samaa mieltä, puhumme vain hieman eri tulokulmista.

      Hyvää kevättä sinulle myös!

      Liked by 1 henkilö

  2. Mielenkiintoinen ja asiallinen kirjoitus. Tosin hieman särähti silmääni eräs kohta. Minä en ole koskaan halunnut lapsia, mutta ei se tarkoita ettenkö minä ja elämäni olisi muuttunut paljonkin vuosien saatossa – ja muuttuu yhä. Ei lapsettomuus tarkoita sitä, ettei mikään muutu kuten kirjoituksesi antaa ymmärtää. Itsekään en tosin määrittele itseäni lapsettomaksi, koska ei tosiaan ole kovin mielekästä määritellä itseänsä jonkin ominaisuuden tai asian perusteella, joka ei kuulu elämään tai ei kiinnosta.

    Tykkää

    1. Hei Elegia, en tietenkään tarkoita etteikö elämä ja ihminen ilman lapsia muuttuisi yhtä lailla, vain eri tavalla ja eri syistä. Tässä viittasin siihen, että ystäväni (ja varmasti aika monen muunkin) kokemus ja tunne ja ajatukset omasta itsestään ja elämästään ovat samat kun usein ulkopuolisten silmin hänet yhtäkkiä nähdään eri tavalla, usein ensisijaisesti juuri lapsettomuuden kautta. Ehkä tuo(kin) oli hieman epäselvästi ilmaistu 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s