//
Hei Suzanne,
luin haastattelusi uusimmasta Eeva-lehdestä ja ilahduin siitä miten halusit nostaa esille monta yhteiskunnallisesti tärkeää asiaa kuten esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja vaihdevuodet. Toimittaja kysyi sinulta onko tässä ajassa, kun vanhoilliset arvot ja varsinkin naisiin kohdistuva someviha ovat jatkuvassa nosteessa, hankala ottaa esille naisiin kohdistuvia kysymyksiä. Hämmästyit. Ei tietenkään ole, sanoit. Kuulostaa feministin puheelta, toimittaja jatkoi. Nyt et hämmästynyt, vaan hätkähdit. Kannatan vahvasti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta en pidä itseäni feministinä. Minun piti lukea kommenttisi neljään kertaa, jotta uskoin sen olevan totta. Että tänä päivänä, erittäin näkyvässä asemassa, monessa mediassa ja erilaisilla foorumeilla äänensä kuuluville saava, korkeakoulutettu, sivistynyt ja pitkän uran tehnyt nainen, jota varmasti erityisen moni nuori nainen katsoo ja kuuntelee, haluaa julkisesti ja erittäin painokkaasti ilmoittaa, että ei ole feministi. Että toki kannattaa tasa-arvoa, mutta ei ole feministi.
En vieläkään voi uskoa, että sanoit niin.
Luin haastattelusi ääneen 12-vuotiaalle tyttärelleni, joka oli vielä enemmän hämmästynyt. Lähetin viestejä ystävilleni, reaktio oli pöyristynyt. Lopulta olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ehkä jostain syystä, kaikesta koulutuksestasi huolimatta, et tiedä mitä sana feminismi tarkoittaa. Että ehkä olet samoilla linjoilla kuin kaikki ne jotka syystä tai toisesta virheellisesti kuvittelevat feminismin olevan miesvihamielistä, riidanhakuista, polarisoivaa ja diskriminoivaa. Ehkä et tosiaan tiedä paremmin. Voisit toki itsekin tarkistaa asian, mutta laitan sen nyt tähän kun kerran aloitin. Eli: Feministiset liikkeet ovat vuosisatojen ajan kampanjoineet naisten oikeuksien puolesta liittyen muun muassa äänioikeuteen, yrittäjyyteen, työntekoon, reiluun työpalkkaan sekä tasa-arvoiseen palkanmaksuun sukupuolten välillä, omaisuuden omistajuuteen, mahdollisuuteen kouluttautua, tasa-arvoiseen oikeuteen avioliitossa ja äitiyslomaan. Feministit ovat myös tehneet töitä seksuaalivähemmistöjen, laillisten aborttien ja sosiaalisen integraation puolesta, ja suojellakseen naisia ja tyttöjä raiskauksilta, pahoinpitelyiltä sekä lähisuhdeväkivallalta.
Jos olen ymmärtänyt oikein, myös sinä olet nauttinut näiden sinua ennen taistelleiden feministien työn tuloksista vaikkapa opiskelun, työelämän, palkan ja äänioikeuden suhteen. Ehkä olet myös pitänyt äitiyslomaa. Kenties olet ihan tyytyväinen siihen, että aika iso joukko naisia oli äänestämässä puolisoasi presidentiksi. Toisin sanoen, hieman kärjistäen, ilman sitä työtä mitä feministit ovat tehneet, et olisi siinä missä nyt olet, kukaan meistä naisista ei olisi.
Tiedän toistavani itseäni, mutta en voi vieläkään uskoa, että sanoit mitä sanoit.
Sinun asemassasi olevan ihmisen sanomana se tuntuu erityisen loukkaavalta kaikkia niitä tyttöjä ja naisia kohtaan, jotka ovat ympäri maailman taistelleet tasa-arvon puolesta, ja taistelevat yhä, joka päivä, itseni mukaan lukien. Valkoinen ja keskiluokkainen feminismi ei ole täydellistä sekään, mutta sitä suuremmalla syyllä meidän kaikkien on tehtävä yhdessä monimuotoista feminististä työtä oikeasti tasa-arvoisen maailman puolesta.
Eeva-lehden haastattelussa kerroit myös, ettet vielä tiedä millaisen roolin presidentin puolisona haluat ottaa, mutta lisäsit, että ”enemmän kyse on siitä, miten roolin kantaa ja millaista esimerkkiä näyttää.” Millaista esimerkkiä näyttää sellainen presidentin puoliso, joka valtavien etuoikeuksiensa suojista irtisanoutuu feminismistä, ja vielä ajassa, jossa kaikki tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat pelottavasti ottaneet takapakkia?
Toivon, että olisit nähnyt ilmeen tyttäreni kasvoilla, kun luin hänelle kommenttisi ääneen. Eikö kaikkien pitäisi olla feministejä, hän kysyi? Eikö tasa-arvoinen yhteiskunta ole kaikille parempi?
Suosittelenkin sinua tutustumaan Chimamanda Ngozi Adichien teokseen Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, josta olen itsekin vuosia sitten kirjoittanut:
Minunkin lähipiirissäni on paljon fiksuja ja hyviä ihmisiä, jotka eivät halua kutsua itseään feministeiksi, keskustella sukupuolesta. Se on yhä tulenarka, herkkä, hankala aihe. Ottaessani esille sanan feminismi nämä samat ihmiset useimmiten sanovat, lähes identtisin sanamuodoin että ”joo, kyllä mä kannatan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia ja kaikkea sitä, mutta miksei sitä voi vaan sanoa tasa-arvoksi, miksi sillä pitää olla oma, erillinen sana?”
No, tässä teille kaikille Adichielta niin yksinkertainen vastaus, että jopa neljävuotias sen ymmärtää:
Olisi epärehellistä olla puhumatta feminismistä. Naisten oikeudet kuuluvat tietenkin yleisiin ihmisoikeuksiin, mutta jos viittaa epämääräisesti ihmisoikeuksiin, kiistää sen, että ongelmia tuottaa nimenomaan ja erityisesti sukupuoli. Se on yksi tapa teeskennellä, ettei naisilta ole kielletty vuosisatojen ajan miehille suotuja oikeuksia. Yksi tapa väittää, etteivät naiset kärsi sukupuolestaan. Yksi tapa väittää, ettei ongelma liity nimenomaan naisena elämiseen vaan ihmisenä elämiseen. Vuosisatojen ajan ihmiset on jaettu kahteen ryhmään, ja toista niistä on hyljeksitty ja sorrettu. On vain oikeus ja kohtuus, että tämä tuodaan esiin, kun ongelmaa ratkaistaan.
Miksei joku siis halua olla feministi, tyttäreni kysyi.
Sanoin, etten tiedä, mutta voin kysyä.
Helmi Kekkonen 
Tämä oli hyvä kirjoitus, ja minusta on hämmentävää miten vähän tästä aiheesta on näkynyt mediassa. Presidentti on ensisijaisesti maamme PR-henkilö ja myös presidentin puolisosta on tehty osa tuota instituutiota, joten kansalaiset ansaitsevat tietää minkälaisia näkemyksiä tämän instituution suulla viljellään. Kommenttien perusteella vaikuttaa että lähinnä X:ssä on koirapilli vislannut. Jännän paljon näitä ”X:ssä sitä” ja ”X:ssä tätä” kommentteja ylipäänsä – ymmärtävätköhän nuo ihmiset minkälaisessa aivopesussa ovat mukana, ja mitä ylipäänsä kertoo näin vuonna 2025 aktiivisena X:ssä mukana olo?
TykkääLiked by 1 henkilö
Samansuuntaisia komentteja oli hesarin komentti osuudessa.
Ei lötynyt ymmärrystä sielläkään Helmille.
TykkääTykkää
Vastaus Helmi Kekkosen avoimeen kirjeeseen
Hyvä Helmi,
luin avoimen kirjeesi Suzanne Innes-Stubbille. Kirjoitit vaikuttavasti ja tunteella, ja on selvää, että feminismillä on sinulle syvä henkilökohtainen merkitys. Samalla haluan kohteliaasti haastaa muutaman väitteesi – erityisesti sen, että feminismillä olisi yksinoikeus naisten aseman parantamiseen.
Kirjoitat: “Feminismi on ainoa liike, joka on parantanut naisten asemaa.” Tämä on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti yksinkertaistava väite. Vaikka feminismillä – monissa muodoissaan – on ollut merkittävä rooli tasa-arvon edistämisessä, se ei ole ollut ainoa tekijä.
Naisten asemaa ovat parantaneet esimerkiksi valistusajattelu, yleinen demokratian kehitys, työväenliike, koulutusuudistukset, ihmisoikeusliike, teknologinen kehitys ja jopa markkinatalous. Monet yhteiskunnalliset muutokset, jotka ovat hyödyttäneet naisia, ovat syntyneet feminististen liikkeiden ulkopuolella tai risteyksissä muiden kehityskulkujen kanssa. Olisi historian kirjoittamista uudelleen väittää, että kaikki naisten aseman paraneminen olisi vain feminismin ansiota.
Toinen ongelmallinen kohta kirjeessäsi liittyy siihen, kuinka suoraan asetat tasa-arvon ja feminismin yhteen: ikään kuin ilman toista ei voisi olla toista. Tämä jättää huomiotta sen, että moni kokee edustavansa tasa-arvon arvoja – jopa työskentelevänsä aktiivisesti niiden eteen – ilman että haluaa liittää itseään feministi-sanaan. Onko todella reilua kyseenalaistaa heidän sivistyksensä, moraalinsa tai maailmankuvansa vain sen vuoksi?
On myös tärkeää tunnistaa, että nykyfeminismi ei ole kaikille naisille edustava tai turvallinen tila. Jotkut kokevat sen sulkevana, ristiriitaisena tai jopa vastakkaisena omille arvoilleen – erityisesti silloin, kun feminismi asettuu tiukasti tiettyyn ideologiseen viitekehykseen. Näille naisille feminismistä kieltäytyminen ei tarkoita tasa-arvon vastustamista, vaan kenties tilan hakemista jostain aidosti tasa-arvoisesta: jossa voi ajatella itse, määritellä itse, olla eri mieltä – ilman leimaa.
Keskustelu tasa-arvosta kaipaa avaruutta, ei portinvartijoita. Ja ehkä juuri sellainen vapaus – olla samaa tai eri mieltä, valita sanansa itse – on se, mitä tasa-arvo pohjimmiltaan on.
Ystävällisesti,[allekirjoitus]
TykkääTykkää
En ole kertaakaan missään kirjoittanut, että ”feminismi on ainoa liike, joka on parantanut naisten asemaa”, enkä kyseenalaistanut kenenkään moraalia. Olen pohtinut, että voiko tässä tapauksessa sanasta feminismi kenties olla puutteelliset tiedot, nimenomaan käytin sanaa ”ehkä”. Lisäksi tuosta kaikkien edustamisesta kirjoitin, ettei valkoinen, keskiluokkainen feminismi ole täydellistä ja senkin eteen on tehtävä töitä, jotta maailma olisi tasa-arvoinen aivan jokaiselle. Se tarkoittaa feministisen työn syventämistä ja kehittämistä. Ja kanssani saa aivan vapaasti olla samaa mieltä tai eri mieltä.
TykkääTykkää
Vahvin argumenttisi on , että jos koulutettu nainen ei käytä feministi sanaa itsestään, hän ei ole kiitollinen tasa-arvo työstä jota on tehty naisten eteen.
Yritin selventää sinulle, että eihän feministinen liike ole ainoa, vaan myös monet muut ovat vaikuttaneet naisten asian parantamiseen. Miksi kaikki kunnia pitäisi antaa feminismille?
e
Miten voit väittää että stubb ei tuntisi historiaa.
TykkääTykkää
Voitko kertoa lisää mainitsemastasi ongelmista, joihin valkoinen, keskiluokkainen, hetero feminismi sortuu?
Millä tavalla feminismiä pitäisi kehittää?
onko se edes paras ”työkalu” tasarvo työhön?
TykkääTykkää
#voiko tässä tapauksessa sanasta feminismi kenties olla puutteelliset tiedot ”
Mitä kohtaa historiassa stubb ei mielestäsi ymmärrä?
kerro nyt
TykkääTykkää
En ole kertaakaan missään kirjoittanut, että ”feminismi on ainoa liike, joka on parantanut naisten asemaa”
Kyllä olet!
väität että jos koulutettu nainen ei kutsu itseään femnistiksi, ei ole kiitollinen tasarvon eteen tehdystä työstä, joista hän nyt nauttii.
t
TykkääTykkää
Mm. yhtäläiset oikeudet sukupuolten välillä perheinstituutiossa, pääsy korkea-asteen koulutukseen ja ammattiin, tasa-arvoinen palkka ja vaatimukset työntekijöiden oikeuksista on pitkälti feministien työn tulosta, muutamia mainitakseni. Jos ei halua kutsua itseään feministiksi, tulee sivuuttaneeksi ison osan nimenomaan feministien tekemästä työstä. Näin minä olen kirjoittanut ja ajattelen, sinä voit ajatella jotenkin toisin.
TykkääTykkää
olen eri mieltä sanasta pitkälti. Osittain olisi oikea määrä. Myös muilla on ollut vaikutusta noihin.
TykkääTykkää
Vaikka feminismi on ollut liike tasa-arvon edistämisessä, historiallisesti myös muut liikkeet ovat vaikuttaneet samoihin saavutuksiin. Esimerkiksi työväenliike ajoi palkkatasa-arvoa ja parempia työoloja jo 1800-luvulla, ja valistusajattelu loi pohjan koulutuksen ja ihmisoikeuksien laajenemiselle. Toisen maailmansodan jälkeen naisten osallistuminen työelämään kasvoi työvoimapulan vuoksi, ei ensisijaisesti feministisen liikkeen takia. Tasa-arvon kehitys on siis ollut monien yhteiskunnallisten voimien tulos, ei yksin feminismin. Siksi feministiksi identifioitumattomuus ei automaattisesti tarkoita feministisen työn sivuuttamista
Jäämme erimielisiksi faktojen valossa.
TykkääTykkää
Ajatus siitä, että on ”epäkiitollinen historiasta”, jos ei kutsu itseään feministiksi, on paitsi ahdasmielinen myös historiallisesti harhaanjohtava. Se typistää koko tasa-arvon kehityksen yhden ideologian ansioksi ja mitätöi kaikkien muiden panoksen – myös niiden, jotka eivät koskaan kutsuneet itseään feministeiksi mutta ajoivat samoja päämääriä.
On vaarallista ajatella, että oikeus arvostaa saavutuksia edellyttää tietyn nimilapun kantamista. Tällainen ajattelu muistuttaa enemmän uskontunnustusta kuin vapautusliikettä. Eikö juuri tasa-arvon ydin ole vapaus ajatella ja määritellä itsensä – myös vapaus olla käyttämättä tiettyä ideologista leimaa?
Feminismi on tärkeä osa historiaa, mutta se ei omista sitä.
TykkääTykkää
Ajattelen, että toimimalla ja ajattelemalla feminismin arvojen mukaisesti ja samalla julistaen, että en ole feministi, onnistuu vain vahvistamaan koko yhteiskunnalle haitallista käsitystä siitä, että feministi sana on negatiivinen, jotain, mitä kannataa vältellä. Siitä olemme samaa mieltä, että jokaisella on oikeus ja vapaus ajatella ja määritellä itse itsensä. Sama oikeus ja vapaus liittyy siihen, että jokaisen ajatuksia on mahdollista haastaa, esittää kysymyksiä, kuten itse tein.
TykkääTykkää
Voi Helmi!
Ikävää, jotta haluat tuoda ahdasmielisen ajattelusi julkiseksi. Ja erittäin ikävää, jotta vedät presidentin puolison tällaiseen mukaan! Onneksi hän on järjenäänellä varustettu tasapainoinen sivistynyt nainen, eikä (toivottavasti) hätkähdä sinunkaan mielipidettäsi.
Kurjaa, jos 12-vuotias lapsesi on kasvanut tuollaiseen suppeamieliseen ja kapeakatseiseen ajattelumalliisi.
Toivon, jotta pystyt kehittämään itseäsi ja ymmärtämään laajentaa ajatuksiasi ja katsantokantojasi.
Haasta itsesi oppimaan suvaitsevaiseksi.
TykkääTykkää
keskustelu on nyt käyty. Se on siinä pisteessä että osapuolet eivät tule ymmärtämään toisiaan ja kuilu heidän välillä kasvaa. Mitään kovin kiinostavia tai uusia näkökulmia ei löydetty.
ei feministin kanssa voi käydä järkevää keskustelua, koska hän odottaa muiden ajattelevan kuin hän. Ymmärrystä ei luoda näin.
asia on käsitelty.
TykkääTykkää
Tässä lisää ongelmia Helmi Kekkosen ja hänen ystävien ajatusmaailmassa:
1.Kirjoittaja puhuu vain ”naisista” ja ”tytöistä”, mikä voi sulkea pois transnaiset, ei-binääriset ja sukupuoleltaan moninaiset ihmiset, jotka myös kokevat syrjintää ja väkivaltaa sukupuolensa vuoksi. Tämä voi näyttäytyä eksklusiivisena tai jopa cissukupuolikeskeisenä feminismin muotona.
2. Kirjoittaja puolustaa feminismiä hyvin ”klassisesti”, mutta ei lainkaan käsittele feminismin sisäisiä ristiriitoja tai sen puutteita suhteessa rodullistettuihin tai sukupuolivähemmistöihin. Tämä voi näyttää siltä, että kirjoittaja unohtaa feminismin kehityksen intersektionaaliseen suuntaan ”Kenelle tämä feminismi on ollut saavutettavaa?”
3. Kirjoittaja on hyvin painokas sen suhteen, että kaikkien pitäisi olla feministejä. Tämä vaatimuksen liian normatiivisena: ihmisellä voi olla syitä olla käyttämättä tiettyä termiä, vaikka hän toimisi tasa-arvon hyväksi. hmisarvo ja solidaarisuus eivät saa olla ehdollisia poliittiselle identiteetille.
4. Kirjoittajan tapa osoittaa pettymystä ja hämmästystä (”En vieläkään voi uskoa, että sanoit niin.”) voi tuntua moralisoivalta ja jopa sulkevalta niille, jotka ajattelevat toisin tai eivät tunne oloaan kotoisaksi sanan ”feministi” kanssa. Tämä voi kaventaa keskustelun tilaa.
TykkääTykkää