Sinä iltana

hän lähtee juhliin, ottaa salaa isänsä taksin, ajaa läpi öisen Manhattanin, yksin, hän on nuori ja kaikki vasta ihan alussa, hän eksyy ja pysähtyy, taksin oven avaa tyttö, kaunis ja nuori hänkin, he viettävät illan ja yön yhdessä, kaikki on pojalle uutta ja erilaista, kiihkeää ja vierasta, hengästyttävää, oudolla tavalla hirvittävän kaunista, aamulla hän herää alakerrasta, käy vielä hyvästelemässä tytön, makuuhuone on pimeä, hän sytyttää valon, tyttö makaa vuoteella vatsallaan, sekunnissa kaikki mitä pojalla on ollut katoaa, muuttuu, murtuu.

Ja tämä on vasta alku.

 

HBO:n uusi The Night Of on paras sarja aikoihin. Se on kerrottu ja kuvattu juuri sellaisella tarkkuudella, jossa jokaisella vuorosanalla, kohtauksella, kamera-ajolla ja -kulmalla, katseella ja hiljaisuudella on merkitys.

Se kulkee vuoroin hitaasti, vuoroin kiivaasti, se on armoton mutta kaunis, tehokas mutta rauhallinen, synkkä mutta ilmava.

Jo ensimmäisen jakson puolivälissä se iski, miten olenkaan tällaista odottanut, aivan helvetin hyvää sarjaa jossa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Siinä on kahdeksan osaa joiden jälkeen tekee mieli olla hetki ihan hiljaa, käydä koko tarina läpi, tuntea syvää kiitollisuutta siitä että tämä on vielä mahdollista, ettei se loppunutkaan Wireen tai Sopranosiin, että jossain he aina odottavat, nerokkaat kertojat ja upeat tarinat.

Katsokaa.

8 thoughts on “Sinä iltana

  1. Katsottiin sarja yhdessä poikaystävän (miesystävän, en tiedä kummaksi kutsuisi :D) ja sarja oli katsottava ja ihan hyväkin, MUTTA meitä häiritsi hirveästi päähahmon liika naiivius, jopa paikka paikoitellen voisi sanoa tyhmyys. Välillä tuntui, että kaikki tapahtumat ja juonenkäänteet eivät oikeastaan edes menneet ihan niin kuin ne varmasti oikeassa elämässä olisivat menneet vaan vähän epäloogisesti. Tuntui siltä, että erityisesti päähahmon käyttäytyminen ei oikein ollut kovin ”luonnollista”. Toki jokainen varmasti käyttäytyisi samanlaisessa tilanteessa hieman epäloogisesti, mutta jotkut jutut vain mättivät ja söivät sarjalta uskottavuutta. Sarja oli siis hiukan pettyms, kun sitä oli niin paljon hehkutettukin… 😦

    Tykkää

    1. Oho! Menin melkein sanattomaksi tästä 🙂

      Mutta: mä taas koin sen juurikin niin että koska Naz oli kasvanut niin hillityssä ja hallitussa ilmapiirissä (jota vasta lähiaikoina oli hieman alkanut murtamaan) hän meni enemmän rikki kuin joku toinen. Se minkä te koitte tyhmyytenä tai naiviiutena, oli mun mielestä pintaa/suojakuori sille miten täysin hukassa hän oli, kaikki oli kuitenkin sellaista räpiköintiä, ulkoinen kovuuskin niin helposti särkyvää. Ja miten paljon janosi hyväksyntää, huomiota, hellyyttä, rakkautta, mistä tahansa.

      Lisäksi uskon että aika voimakas lisä on kulttuurinen, ts. se ilmapiiri mikä Amerikassa on muslimeja kohtaan, miten ahtaalla ovat, miten pelokkaita asemastaan ja olemassaolostaan vaikkei siltä aina näyttäisi. Eli musta sarja taas tosi hienosti kuvasi sen sekasorron, pelon, epävarmuuden ja häpeän minkä tapahtumien ketju sai pojassa alusta alkaen aikaan.

      Jos jotain krittiikkiä, niin itse olisin ehkä vähän kaivannut tietoa siitä mikä oli aikahaarukka, että menikö tuossa kolme kuukautta vai vuosi.

      (Kiitos kun kommentoit, sarjoista saa keskustella aina ihan liian vähän!)

      Tykkää

      1. Juu totta tuokin ja mietittiin myös samoja asioita. Vaikea selittää tässä kirjoittamalla ja ilman että paljastaa asioita sarjasta (:D), mutta vain jotkut juonenkäänteet häiritsivät ja esimerkiksi jotkut ”sinä iltana” tapahtuneet asiat eivät tuntuneet kovin loogisilta… vaikka huomioisikin päähenkilön taustat. Ja toki tuo tilanne Amerikassa ja sen kritisointi ja ylipäätänsä oikeusjärjestelmän kritisointi tuli sarjassa aika vahvasti esille. Ja se, mitä oikeusjärjestelmät tekevät ihmiselle. Mutta juu, hankala selittää tässä omaa pointtia paljastamatta tiettyjä asioita! Mielenkiintoinen ja hyvä sarja kuitenkin 🙂

        Tykkää

      2. Ymmärrän, ja jokin häiritsee niin siitä on vaikea päästä eroon, tiedän tunteen todella hyvin. Mulla jäi esim House of Cards kesken koska piirteet mitkä alussa tekivät sarjasta kiinnostavan muuttuivat viimeistään kolmannen kauden lopulla aivan naurettavan epäuskottaviksi eikä mikään olis enää pelastanut sarjaa.

        Tässä oli hetkiä jolloin ajattelin että voisiko se nyt mennä noin, mutta pojan luonteen ja taustan huomioiden uskoin ne kuitenkin, ja taas tapahtumat rikoksen jälkeen olivat musta hieno kuvaus siitä ettei kukaan meistä voi tietää miten vastaavassa tilanteessa käyttäytyisi, miten järjettömästä tuleekin omassa päässä järkevää tai järki katoaa kokonaan. No, mutta, makuasioita tietty myös. Hyvä merkki sekin että selkeästi on jäänyt mieleen, eikä ollut todellakaan helppo sarja.

        Tykkää

  2. Hmm, kiitos! Katson aika vähän sarjoja (miksi?), mutta aina välillä tulee sellainen olo että olis kiva uppoutua johonkin. Varsinkin, jos se kuulostaa tuolta. Eriävät näkemykset ja fiilikset saa kiinnostumaan oikeastaan vielä enemmän. Ehkä siis jo tänä iltana!

    Tykkää

    1. Ahahahaa, mä katson niin paljon sarjoja etten pysty mitenkään ymmärtämään että joku katsoo vähän sarjoja. Että miten se on mahdollista??

      Mutta toisaalta, olen myös sitä mieltä että laatu korvaa ehdottomasti määrän ja olen päivä päivältä vaativampi sen suhteen mitä katson, joten jos katsoo vain harvoja niin tätä oikeasti suosittelen! Kerro sitten jos!

      Tykkää

  3. Kiitos kun kirjoitit auki minun ajatukset tästä sarjasta! Vanhaa kunnon HBOta. Niin pitkään näyttävyys on korvannut sisällön, että tällaiset sarjat korjaavat vähän uskoa ihmiskuntaan. Kyllä, ihmiskuntaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s