Arrival

 

There are days that define your story beyond your life.

Like the day they arrived.

 

En tiennyt tästä Denis Villeneuven elokuvasta etukäteen mitään muuta kuin sen että se on tieteiselokuva, enkä minä yleensä erityisemmin välitä tieteiselokuvista. Lisäksi julisteissa vilahteleva iso musta alus tai mikä lie mönttiä muistuttava leijuva asia ei erityisemmin innostanut.

Mutta, oli treffi-ilta ja hän sanoi aiheen kiinnostavan ja arvioiden olleen hyviä joten suostuin vaikka La La Land kutsuikin kovin luokseen.

 

Elokuva oli kestänyt noin kaksi minuuttia kun jo itkin. Myönnän, tämä oli minullekin paitsi yllätys, myös ennätys.

 

Tarinan alkuasetelma on yhtä aikaa sekä tavanomainen että erikoinen. On omalla alallaan poikkeuksellisen lahjakas yksilö, kielitieteilijä Louise Banks (loistava Amy Adams), jonka valtio kutsuu apuun ikään kuin tulkiksi, kun kaksitoista tuntematonta alusta joitain olioita sisällään laskeutuu maahan. Puhetta ei ole mutta jotain dialogiin tai kommunikointiin viittavaa kuitenkin. Louisen tehtävä olisi toimia neuvottelijana meidän ja heidän välillään.

Mitä tai keitä he ovat, mitä he haluavat?

Louise on se tyypillinen osuus, hieman erakoitunut ja yksinäinen, älykäs ja sydämellinen tutkija, joka joutuu vieraalle maaperälle ja jonka metodeja kukaan ei aluksi ihan ymmärrä.

Erikoinen osuus on elokuvan tunnelman alusta alkaen määrittelevä rauhallisuus. Ei räjähdyksiä, ei raivoa, ei taisteluita. Kohtaamisen edetessä ja epätietoisuuden vallitessa kansalaisten paniikki toki lisääntyy mutta elokuvassa se on vain taustahälyä, huminaa Louisen ja hänen työparinsa Ianin (Jeremy Renner) takana.

Fokus on heissä, heidän pelottomassa ja avoimessa halussaan ja yrityksessään ymmärtää vierasta, sekä kerronnan upeassa visuaalisessa ilmeessä joka on yhtä aikaa pelottava ja runollisen kaunis.

Ja sitten, vaikka Louisen omaa tarinaa on kohtaamisen taustalle rakennettu alusta alkaen, elokuva onnistuu yllättämään täysin.

Tarina kiepsahtaa avaruuden ja maailmankaikkeuden valtavien kysymysten ääreltä yksilön valintoihin ja kysymyksiin, jotka sitten kiehtovalla tavalla limittyvät yhteen.

Viimeiset minuutit ovat täynnä toivoa ja iloa, ja samalla ne särkevät sydämen.

 

Kotimatkalla ajatukset ja tunteet sinkoilivat sinne tänne, tematiikasta ja tunnelmasta olisi voinut puhua loputtomiin. Valvoin myöhään yöhön tummien ja kauniiden kuvien tulviessa mieleen ja kysyessäni itseltäni samaa kysymystä jonka Louise elokuvan lopussa esittää: jos voisit nähdä elämäsi kokonaisena alusta loppuun, muuttaisitko jotain?

 

 

4 kommenttia artikkeliin ”Arrival

  1. Mä näin tän myös ja tykkäsin, joskin vaikutus ei ollut ehkä ihan niin vahva kuin sulla. En tiedä mistä johtui, ehkä katsomismielentilasta, koska nyt huomaan että kuvauksesi on tosi osuva. Tunnelma oli nimenomaan rauhallinen. Ja se loppu, tällaista rakennetta en ole aikoihin nähnyt. Myös lingvistisen näkökulman läsnäolo ilahdutti! Ja Amy Adams (mulle täysin uusi nimi ja kasvo), hieno.

    Tykkää

    1. Oli pakko vastata nyt heti etten unohda. Kun siis mun mielestä juurikin rakenne oli niin kiehtova, ilahduin ihan valtavasti kun joku onnistui yllättämään, ja näyttämään jotain näin kaikin tavoin elokuvallista.

      Mulle Adams on tuttu ja rakaskin, esimerkiksi vuonna 2008 tullut Doubt on aivan upea, Adamsin rinnalla mm. Meryl Streep ja Philip Seymour Hoffman, suosittelen!!!

      Tykkää

      1. Joo, kyllä! Ja vieläpä Hollywood-leffassa (kai tää lasketaan sellaiseksi).

        Ahaa, Adams! Täytyy tutustua tuohon Doubtiin, en ole kuullut siitäkään.

        Tykkää

  2. Aivan samanlaiset fiilikset ja ajatukset itselläkin jäi tästä elokuvasta. Rakastan sci-fiä ja nimenomaan tällaista älykästä, draamallista sci-fiä johon viime vuosien Interstellarkin kuuluu ja First Contact (Jodie Foster). Arrival kyllä ylitti Interstellarinkin runollisella tunnelmallaan ja kosketti vahvasti teemoillaan. Tässä oli monikerroksellisuutta, ajan henkeen ja maailmanmenoon viittavaa. Hienoa oli Amyn hahmon humanistinen, inhimillinen asenne ja yhteispeli fyysikko/matemaatikko (?) miehen kanssa. Mielestäni osa elokuvan sanomaa oli juuri tämän humaanin, avoimen kohtaamisen taidon korostaminen kun taustalla vastavoimana toimi sotilaallinen koneisto. Ja ytimessä upea, pohdituttava filosofinen kysymys tulevaisuuteen näkemisestä. Vuoden parhaita leffoja! Ja Amy ❤

    Löysin blogisi vasta hiljattain ja olen kovin ilahtunut kirjoituksistasi, kiitos sanoistasi 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s