Allt er love

 

Olen viime viikon ollut ihmeellisen täynnä rakkautta.

Rakkaus on kieppunut ja kummunnut, kohdistunut ja ollut kohdistumatta, jättänyt jälkensä lähtiessään ja kietoutunut ympärille palatessaan, muistuttanut voimastaan, kauneudestaan ja kauheudestaan, saanut sydämen takomaan ja vatsanpohjan lepattamaan, ja lopulta myös ajatukset raksuttamaan, rakentamaan, sukeltamaan kohti, tavoittelemaan sen ydintä.

Ja mitäpä sitä kiertelelmään.  Seurauksia on monia mutta syitä tasan yksi: Skam.

 

Kyllä, juuri se Yle Areenasta löytyvä norjalainen nuortensarja , josta noin joka toinen on puhunut, kirjoittanut, vauhkonnut koko talven.

Itse suhtauduin monta viikkoa täysin epäluuloisesti. Ei voisi vähempää kiinnostaa, ajattelin, hölmö kun olin. Kunnes sitten, iski flunssa ja tyhjät tunnit. Aloitin, enkä lopettanut.

Oslolaisten lukiolaisten elämää seuraavaa sarja on pakahduttavan ihana. Sen lisäksi että se tavoittaa täydellisesti millaista on olla 15-18 vuotias, kaiken sen epävarmuuden ja luoton, vapauden ja vimman, yksinkertaiset haaveet ja monimutkaiset pelot, tarpeen tulla nähdyksi, olla olemassa, uskaltaa, kokea ja nähdä, se tavoittaa Rakkauden. Sen millaista on olla rakastunut niin että maailma pysähtyy koska käsillä on uusi maailma. Se tavoittaa suudelmat, katseet, kosketukset ja kuiskaukset jokaista säiettä, sävyä ja säröä myöten. Ja kaiken tämän lisäksi se on käsikirjoitettu, ohjattu, näytelty ja leikattu niin hyvin etten muista yhtä ehjää kokonaisuutta aikoihin nähneeni.

 

skam-skam-40114737-500-663

 

Ja nyt olen sitten ollut vain että ah ja pakahdun ja en kestä ja Noora ja Jonas ja Isak ja maailma jossa kaikki on rakkautta, haluan lisää! Miten ihanaa on 34-vuotiaana mennä vähän sekaisin, fanittaa, solahtaa tarinaan, kiintyä henkilöhin ja heidän tarinoihinsa näin voimakkaasti. Mikä ilo ja miten vapauttavaa! Ja miten ikävä heitä nyt onkaan.

 

Ja niistä seurauksista, kaikki tämä tunteminen ja rakkauden olemuksen pohdinta on ihan oikeasti muuttanut minussa jotain. Aloin miettimään että minkä hiton takia minä ihan vaan pussailen niin harvoin vaikka vietän joka päivä monta tuntia miehen kanssa jota rakastan  ja vielä aika paljon? Vaikka kuinka olisi väsymystä ja arkea ja kiirettä ja oman tilan kaipuuta, niin aina voi silti vähän pussailla. Ja sanoa miten paljon tykkää ja miksi. Ja näin olen nyt sitten toiminut ja kappas, kun rakkautta levittää ympärilleen se tuntuu tosi hyvältä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kaikki tämä tunteminen ja rakkauden pohdinta on löytänyt tiensä ajatuksiini, työhöni. Se on tuonut intoa ja kiinnostusta, halua ymmärtää mistä siinä on kysymys ja samalla rohkeutta katsoa vähän pidemmälle, syvemmälle, sivulle, minne ikinä se viekin. Kirjoittaa tavalla ja jostain mistä en ole ennen uskaltanut.

Ja sitten olen ollut vain että ah ja voih ja rakkaus ja miten mieletöntä on olla elossa ja kirjoittaa!

Eikä se tarkoita etteikö päiviin ihan yhtä lailla mahtuisi väsymystä ja arkea ja kiirettä ja oman tilan kaipuuta, mutta se on ihan ok. Kaikki on ihan ok. Kaikki järjestyy. Koska juuri nyt kaikki on rakkautta.

Että aikamoinen aalto yhdestä nuortensarjasta.

Kannattaa kokeilla.

8 thoughts on “Allt er love

  1. Tämä. Minäkin sinkkuna vaan hymyilen menemään ja rakastan kun kaikki muut rakastaa.

    (Ekaa kertaa jollain tavalla ymmärrän sohvaperunat-sarjan idean. Mä haluun kattoo kun mun ystävät katsoo Skamia, viestittely-fiilistely ei riitä!)

    Tykkää

    1. Ah, miten ihanaa!
      Mutta, mä en tiedä mikä on Sohvaperunat-sarja (kuulostaa vähän hämmentävältä) ja itseasiassa mulle oli tosi tärkeää katsoa tämä yksin, saada mennä just niin sekaisin kun itse halusin, vaalia omaa kokemusta joka oli niin älyttömän vahva.

      Tykkää

  2. Mä olen miettinytkin, että miten muilla. Kun meillä edelleen pussaillaan aamuisin ja iltaisin ja lähtiessä ja nähdessä ja lähetetään välillä hempeitä viestejä. Enkä tätä ole siis aloittanut minä vaan mies. Että miten se pitää yllä sitä tykkäämistä, varsinkin nyt kun kaikki kahdenkeskinen uhkaa tuupertua lapsiperhearjen alle, että välillä vähän rapsuttaa ristiselästä tai ohimennen suukottaa, muistaa myös rakkauden fyysisen ulottuvuuden (ilman eroottista lataustakin).

    Tosi usein kyllä myös ne hempeimmät tunteet omaa miestä kohtaan tulee silloin kun se on poissa, kun katsoo jotain tai lukee keskustelupalstalta muiden kokemuksista tuoreista isistä tms.

    Skam on ruudulla, mutta vähän varovasti sitä katson, tunnekuohuissani kun välillä muistutan teini-ikäistä, hyvässä ja pahassa.

    Mutta joo, rakkautta kannattaa levittää!

    Tykkää

    1. Niin! Rakkauden fyysisiä ulottuvuuksia ei koskaan pidä unohtaa. Eikä muitakaan ulottuvuuksia.

      Ja niin, mä rakastuin Skamiin eniten ehkä siksi, että tuntui pitkästä aikaa helpottavalta samaistua niin voimakkaasti, kun omat päivät sitä tunnekuohuoa edelleen ja aina vaan. Ja eka se vähän nolotti mut sit tajusin et äh, se on täysin ok. Ja lisäksi se käsitteli hienosti aiheita jotka ulottuvat kyllä teini-ikää pidemmällekin, varsinkin kolmoskaudella.

      Tykkää

  3. Helmi oot ihana! Ja niin on Skamkin❤ Aloitin tänään ja katsoin ekan kauden ja nyt täytyis välillä tehdä jotain muutakin… Kommentoin vielä siihen aikaisempaan kirjoitukseesi, jossa käsittelit ”Musta tulee isona valkoinen” -teosta. En kommentoinut siihen mitään, en siksi, ettenkö pitäisi kirjassa käsiteltyjä aiheita tärkeinä, vaan siksi etten löytänyt oikeita sanoja, en arjeltani jaksanut niitä etsiä ja lauseiksi muotoilla. Mutta se postauksesi sai mut ostamaan kirjan ja äidillänikin luetutin tekstisi.

    Oli vain ”pakko” sanoa, että kaltaisiani hiljaisia lukijoita on varmasti muitakin, ihmisiä, jotka liikuttuvat teksteistäsi. Tiedätkö, pakko vielä tunnustaa, että joskus tulee myös sellainen olo, etten voi jättää tänne jotain lyhyttä kommenttia… Tai tarkoitan, että kun tekstisi ovat olennaisen tavoittavia ja ajatuksia herättäviä, niin tuntuu etten löydä aikaa sille, että kirjoittaisin tänne kaikki ajatukseni oikein/hyvin… En tiedä, ymmärsitkö, mutta tarkoitin, että hyvin kirjoitettuun tekstiisi tuntuu tyhmältä jättää joku ”huonosti kirjoitettu” kommentti. Mutta yritän parantaa kommentoimisaktiivisuuttani. Olen iloinen, että palasit tänne! 😊

    Tykkää

    1. Itse olet ihana! Ja onnentyttö kun sulla on vielä kaksi kautta edessä. Mun tekis melkein mieli katsoa jo uudestaan, hahahaaa!

      Ihan mahtavaa että tekstini sai sinut löytämään kirjan, se on ehdottomasti tärkeintä, toivon kaikkien lukevan sen. Ja ymmärrän että joskus (tai aina) ajatuksia on vaikea pukea kommentiksi asti. Mutta liikaa ei kannata myöskään pohtia tai ujostella, keskustelu kun on aina hyvä vaihtoehto ja yhdellä sanallakin voi olla iso merkitys. Olen iloinen että luet!

      Tykkää

  4. Mä löysin Skamin kun sä siitä mainitsit jossain että olit uppoutunut kipeänä sen pariin. Noh, mä (ja jopa mies) päätettiin kokeilla ja tosiaan, niillä on aika koukuttava vaikutus ja siellä areenassa se seuraava jakso vaan tulee jotenkin liiankin helposti siihen putkeen… 😉 Oon nyt juuri tuossa Noran ja sen toisen rakkauden kuplavaiheessa. Viime jakson jälkeen totesin, että ”ah mä sain mun rakkaustarinan!” ja aloin pussailemaan miestä. Mutta se oikea, paras rakkaustarinahan on just siinä ihan vieressä.. Ihanaa, että tällaiset nuortensarjatkin voi herättää kuplivia, hassuja, vaaleanpunaisia rakkaudentuntemuksia ihan siinä omassa elämässäkin! Koska siinä arjen keskellä tosiaan se pussailukin välillä unohtuu… Ja jep, sarja on myös kaiken tämän vaaleanpunaisen pilvimassan lisäksi todella taidokkaasti tehty. Kiitti kun suosittelit! (nyt odotan että mies tulis kotiin jotta vois katsoa skamia, koska siitä on tainnut tulla meidän yhdessä seurattava sarja :D)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s