Henkäys on ilmaa vain

 

Ajoin myöhemmin illalla kotiin kerrottuani eräälle äidille lempeästi, että hänen lapsensa oli syntynyt ilman aivoja ja kuolisi pian. Avasin autoradion. Ohjelmassa kerrottiin kuivuuden edelleen jatkuvan Kaliforniassa. Yhtäkkiä silmistäni valui kyyneleitä. 

Jouduin taatusti maksamaan emotionaalisesti siitä, että olin sellaisina hetkinä aidosti potilaiden kanssa, mutta se oli myös palkitsevaa. En usko miettineeni hetkeäkään, miksi tein tätä työtä tai oliko se vaivan arvoista. Oli sanomattakin selvää, että elämän suojeleminen on pyhä kutsumus – eikä vain elämän vaan toisen ihmisen identiteetin; ehkä ei ole liioiteltua puhua toisen ihmisen sielusta.

Halusin ehdottomasti onnistua, ja sillä oli kova hinta; väistämättömät epäonnistumiset herättivät minussa lähes sietämättömän syyllisyydentunteen. Nuo taakat tekevät lääkärintyöstä tyystin ylivoimaisen: kun ottaa kantaakseen toisen ihmisen ristin, joutuu joskus murtumaan sen painon alla.

 

Paul Kalanithi (1979-2015) oli juuri, yli kymmenen vuoden ankaran ja vaativan opiskelujakson jälkeen, valmistumassa neurokirurgiksi, kun hän sai kuulla itse sairastuneensa keuhkosyöpään. Kuolemaansa edeltävinä kuukausina hän kirjoitti tämän kirjan, loppusanat kirjoitti hänen vaimonsa Lucy. Ilkka Rekiaron suomennos on hyvä, jopa nimen käännöksen kohdalla hän on onnistunut, vaikka alkuperäinen When breath becomes air on aivan täydellinen.

Kalanithi oli poikkeuksellisen lahjakas neurokirurgi joka ennen siirtymistään lääketieteen alalle suoritti tutkinnot myös biologiasta ja kirjallisuustieteestä. Hän oli monilahjakkuus, oppimiseen, elämän ja ihmisen ymmärtämiseen kiihkeän intohimoisesti ja samalla tyynen analyyttisesti suhtautuva.

Kirjassa hänen äänensä kuulostaa häkellyttävän rauhalliselta, lähes arkiselta. Hän kirjoittaa sairauksista, kuolemasta, toivosta, kivusta ja rakkaudesta, tarkastelee elämän merkitystä monesta näkökulmasta: miehenä, lääkärinä, puolisona, isänä ja potilaana. Kysymykset ovat valtavia. Millaista on kohdata oma kuolevaisuutensa silloin kun on itse yksi maailman lahjakkaimmista lääkäreistä? Miten jaksaa ja uskaltaa katsoa tulevaisuuteen kun edessä on vakaa lupaus kivusta, uupumuksesta ja kauhusta? Millaista on saada lapsi ja tehdä kuolemaa yhtä aikaa?

Kirjan voisikin kuvitella hyökyvän päälle liian raskaana ja lohduttomana mutta Kalanithi osaa kirjoittaa. Hänellä on hyvä, kevyt rytmi, hän rakentaa tarinan askel kerrallaan. Hän tarjoaa kiehtovan ja tarkan kuvan vaikeimpaan ja raastavimpaan mahdolliseen lääketieteen alaan, ottaa kädestä kiinni ja vie keskelle leikkaussaleja, heräämöjä ja sairaalan käytäviä. Hän antaa tekstin polveilla, hänellä on huumorintajua ja empatiaa, hän kertoo sen mitä näkee ja tuntee, ujuttaa lääketieteen joukkoon kirjallisuutta ja uskontoja, laajentaa käsitystä siitä millaista on olla lääkäri.

Kuolema on alati läsnä mutta niin on moni muukin asia. Tunteet, ajatukset, toiveet. Elämä.

 

Minulle alkoi valjeta, että oman kuolevaisuuteni kohtaaminen näin läheltä ei ollut toisaalta muuttanut mitään ja toisaalta oli muuttanut kaiken. Ennen syöpädiagnoosia olin tiennyt kuolevani jonain päivänä mutta en tiennyt milloin. Diagnoosin jälkeen tiesin kuolevani jonain päivänä mutta en edellenkään tiennyt milloin. Nyt kuitenkin tiesin sen kouraantuntuvasti. Ongelma ei oikeastaan ollut tieteellinen. Kuolema on tosiasiana järkyttävä. Mutta sen kanssa on elettävä.

 

Minulla oli ennakko-oletus että tämä kirja olisi samankaltainen kuin Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa, mutta ei se ole. Siinä missä Malmquistin romaani on pakahduttavan upea kirjallinen taideteos, on tämä yhden, hyvin rohkean ja tarkkakatseisen miehen älykäs ja paikoin kaunis kertomus elämästä ja kuolemasta. Tämä on niin paljon rauhallisempi ja levollisempi, että sitä lukee toisin, enemmän tarkastellen kuin tuntien.

Aina siihen asti kunnes Lucyn ääni korvaa Paulin äänen, kun loppu todenteolla alkaa ja suru iskee kaikella voimallaan vasten kasvoja, eikä kyyneleille ole tulla loppua.

 

Hän kääntyi minuun päin ja kuiskasi: ” Se saattaa loppua näin.”

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s