making babies

 

I wake up to the sound of my baby saying  ’Ah’. It is the morning after she was born. ’Ah’. She says it clear and true. This is her voice. It sounds slightly surprised at itself. It certainly surprises me. ’Ah’. There she goes again.

Perhaps it is a reflex, the way this baby will stride across the sheet when you set her feet on the bed. She already knows how to talk, but it will be some months before she stops teasing me, and does it again.

We are born knowing everything.

 

Noin se solahtaa vasten ja myöten, enemmän kuin mikään koskaan ennen,

niin kokonaisvaltainen alku,

ah,

joka sitten vähitellen muuttuu päiviksi, viikoiksi, vuosiksi, arjeksi, niin häkellyttävän tavalliseksi ja järisyttävän ihmeelliseksi,

niin yksityiseksi ja yleiseksi yhtä aikaa,

viiden vuoden ja kymmenen kuukauden aikana ei ole mennyt yhtään päivää etten olisi katsonut tytärtäni ja miettinyt että miten hän onkaan olemassa, niin elossa ja minun tekemä, tuossa noin, ihan oikea ihminen.

 

Anne Enrightin kirja Making babies: Stumbling into Motherhood on kirja jonka olisin halunnut lukea silloin kun odotin esikoistani, kun olin hämilläni ja peloissani, pökerryksissä niin monin tavoin. Ja vielä enemmän silloin kun hän syntyi ja äitiys olikin paljon ihanampaa ja hurjempaa kuin olin koskaan voinut kuvitella, kun se humahti ylleni ja oli ainoa asia mitä tunsin, kun me solahdimme toisiimme, tyttö ja minä.

 

Mitä naisen mielessä tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana ja jälkeen, mitä äidin ja lapsen välillä, miten se side muodostuu, tiivistyy, kasvaa, kantaa ehkä kauemmaksi kuin mikään toinen,

miltä tuntuu olla äiti?

 

Huomaan nyt, kun vauva on jo iso pieni tyttö ja talossa uusi vauva, että vaikka kaikki, ihan kaikki, on tällä kertaa helpompaa, kevyempää, rennompaa, niin se mikä pysyy on tarkkailu, tuo jatkuva ihmettely,

äänet, ilmeet, eleet, liikkeet,

kaikelle tälle antautuminen,

aina kun on aikaa minä katselen häntä ja yritän ymmärtää, keksiä, hahmottaa mitä ja miten hän näkee, kokee ja tuntee, millaista on olla vauva, miltä se tuntuu,

 

I wonder if this is the way that the baby sees things: vaguely and all at once. I imagine it to be a very emotional way to exist in the world.

’Oh’, a shallow inhalation, a stillness as she is caught by something, and begins to stalk it: careful, rapt – the most beautiful sound in the world: the sound of a baby’s wondering breath.

 

En osaa tai edes halua tarkastella tätä kirjaa kriittisesti, niin huumaavaa sitä on lukea, toinen samanlainen, kaltainen, äiti ja nainen, niin täynnä rakkautta ja hämmennystä ja jostain kumpuavaa varmuutta, väsymyksen sekaista herkkää ajatuksenvirtaa jonka keskellä kirkkaita, kauniita ajatuksia ja lauseita, juuri sen tavoittamista jota olen niin kauan etsinyt ja miettinyt, millaista tämä on,

miten tavoittaa edes jotain siitä millaista tämä on ja kirjoittaa se auki, kertoa.

 

Tämä on kaunokirjallinen, hyvin tunteellinen mutta myös rauhallinen ja viisas kirja äitiydestä. Sellaista ei ole suomeksi kirjoitettu yhtään. Ainakaan vielä.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s