6

 

Meillä oli juhlat. On aivan käsittämätöntä että hän on jo kuusivuotias. Muistan hänen liikkeensä ihoni alla ja loputtomalta tuntuvan odotuksen,

ja hänen pyöreän painon sylissäni, rinnalta tapittavan hämmästyneen katseen,

hänestä kaikki alkoi ja nyt hän istuu tuolla olohuoneessa, lahjaksi saadut juhlakengät jalassaan,

lauantai-aamun unesta pöpperöinen olemus, vielä hetken sillä tavalla pehmeänpieni kuin lapset ovat,

en halua hänen kasvavan enää yhtään isommaksi, en halua.

 

Ja toinen, pienenpieni, ensimmäisillä päiväunilla jo koska päivät alkavat nykyään ennen kuutta, parhaina aamuina puoli seitsemän jälkeen, hän opettelee ja harjoittelee ja mitä lie, kaikkea mahdollista, nyt hän on se joka on alussa ja minua väsyttää,

joskus niin paljon että itkettää heti aamusta ja on peruttava tapaamisia ja menoja koska en vaan jaksa mitään, niin paljon etten halua kertoa sitä kenellekään ettei kukaan ajattele että vauva on hirveä ja minulla kauhea elämä, se on hullua, tiedän, mutta aika inhimillistä myös,

on öitä kun nukun vain muutaman tunnin, joskus jopa neljä ja se on taivaallista,

tuntuu hullulta toivoa tämän ensimmäisen vuoden menevän nopeasti, näiden olemattomien öiden ja varhaisten aamujen, ja samalla toivoa ajan pysähtyvän, haikailla sitä kun tyttö oli pieni,

että koita nyt päättää.

 

Ja kirja valtaa tilaa mielestä ja kehosta, kaikki ylimääräinen aika ja energia menee siihen, siellä täällä ehdin myös lukea, kesken on tällä hetkellä Pauliina Vanhatalon Toinen elämä, Riikka Pulkkisen Lasten planeetta, Joan Didionin Play it as it lays, Rachel Cuskin Ääriviivoja, Eeva Turusen Neiti U ja varmaan muitakin joita en nyt muista,

ja kirjastossa odottaa varattuna useampi, ainakin Ariel Levyn The rules do not apply, oletteko lukeneet? Ei ole aavistustakaan koska olen ne varannut tai saan yhtään mitään luettua loppuun, saati niistä kirjoitettua, mutta ehkei se mitään, tämä on nyt tämä vaihe, paljon kesken mutta kuitenkin tekeillä, niin kuin vauvalla,

joka on muuten aivan ihana, jokeltava mönkijä, rakkauspallo, kiljukarjuva mummeli,

 

keittiössä ilmapalloja ja serpentiiniä, lahjapaperia ja suklaata lattialla.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s