Let’s play

Muutama viikko sitten aloitimme kolmannen kerran katsomaan Yle Areenasta ranskalaista, kaikkien ylistämää sarjaa Le Bureau, ja kahden jakson jälkeen se jäi taas kesken. En tiedä miten se on mahdollista, mutta kuuden jakson jälkeen sarja on minusta vain ja ainoastaan tylsä. Sarjassa ei ole mitään mikä kiinnostaisi. Ei tarina, ei henkilöt, ei miljöö. Ja samalla taustalla ajatus, että menetän jotain upeaa jos en sinnittele edes ensimmäistä kautta loppuun. En tiedä. Ehkä yritämme jossain vaiheessa vielä kerran. Ehkä.

Ruotsalainen Älska mig oli ihana mutta epätasainen. Ensimmäisen kauden kolme ensimmäistä jaksoa olivat ah (Peter!!!) mutta sitten tunnelma jotenkin lopahti. Ei kokonaan, mutta terävin intensiteetti katosi, tilalle tuli jotenkin kaikkea liikaa. Toinen kausi on jo nyt katsottavissa Viaplayssa mutta en ole kuullut siitä juurikaan hyvää eikä ensimmäinen kausi kyllä jättänyt mitään erityistä nälkää nähdä enemmän, joten tuskin katson.

HBOn Undoing on hyvä. Ei ihmeellinen eikä järisyttävä mutta todella koukuttava. Nicole Kidman tekee sen minkä tekee aina hyvin, hauraan mutta vahvan, terävän mutta epävakaan naisen, jonka elämä kääntyy ylösalaisin. Hugh Grant pysyy juuri ja juuri mukana, enkä voi sille mitään, että odotan hänen kokoajan naurahtavan hieman nolosti ja pyyhkäisevän hiuksiaan silmien edestä pois, törmäävän johonkin mehulasi kädessä. Hämmentää miten Grant näyttää ikäiseltään ja Kidman korkeintaan kolmekymppiseltä, Hollywoodin säännöt ja ahtaat raamit surettaa. Mutta joka tapauksessa, kolmas jakso loppui sellaiseen koukkuun, etten malttaisi odottaa iltaa ja neljättä jaksoa.

HBOn toinen syksyn uutuus Roadkill oli myös hyvä, sellainen tiivis ja hallittu poliittinen näytelmä. Hugh Laurie tekee varmaa työtä, ja hänen hahmonsa on poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä itsevarmaa kusipäätä ja miellyttävää miestä, neljän jakson aikana vaaka kallistui hyvässä rytmissä kumpaankin suuntaan. Ja minisarjat, parasta.

Eilen aloitettiin Netflixin Musta kuningatar (The Queen’s Gambit) joka vaikuttaa todella, todella hyvältä. Jos kello ei olisi ollut lähemmäs puoltayötä olisi ollut aivan pakko katsoa toinen jakso heti perään. Shakki kiehtoo minua samalla tavalla kuin tennis, sellainen kahden ihmisen äärimmäisen intensiivinen ja hurja kohtaaminen, jossa toisen liikkeet on aina ennakoitava äärimmäisen tarkkaan, jossa ei ole varaa yhteenkään virheeseen.

Vuoden odotetuin on ehdottomasti The Crownin neljäs kausi, mutta se on säästettävä jouluun kuten joka vuosi. En keksi juuri nyt paljoa parempaa kuin joulupäivän ilta ja tämä.

Jonossa myös Broad City, White Wall ja Trial 4.

2 kommenttia artikkeliin ”Let’s play

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s