Broad City

En yleensä tai koskaan kirjoita sarjoista, joita en ole katsonut loppuun, mutta nyt on pakko.

Yle Areenasta vielä (enää!!!) kymmenen päivän ajan löytyvä Broad City on aivan mahtava. Siis sellaisella naurattaa ääneen, tekee kevyen ja avartuneen olon, pakahduttaa kun ystävyys voi olla niin ihanaa ja valtavaa ja elämä järjetöntä ja mahtavaa ja monimutkaista ja haikeaa ja outoa yhtä aikaa.

Kahden New Yorkissa asuvan nuoren naisen elämää kuvaava sarja on ollut megahitti ympäri maailmaa, mutta jostain syystä vain yksi ystäväni on puhunut minulle tästä. Onneksi Aino on (taas) ollut sinnikäs koska muuten tämä olisi jäänyt katsomatta.

Sarjan asetelmassa on luonnollisesti vivahteita Girlsin suuntaan, mutta en silti lähtisi vertaamaan niitä toisiinsa. Siinä missä Girls oli (ja on edelleen) minulle rakas, hauska, älykäs, koskettava ja monin tavoin vallankumouksellinen, on Broad City raikas tuuli, niin kuin joku olisi avannut ikkunan huoneeseen, jonka ilman tunkkaisuutta ei ole kunnolla aiemmin edes huomannut.

Kerronta on räävitöntä ja vapautunutta, mutta ei lainkaan sellaisella itsetietoisella tavalla mitä ihan hyvin voisi olla ja usein onkin, vaan lempeällä, hauskalla ja rakastettavalla tavalla. Samoin sarjan rytmi on harvinaisen kohdillaan, kuvat, leikkaus ja musiikki kulkevat ihanan saumattomasti yhdessä.

Haluaisin kirjoittaa enemmän mutta en voi, koska on pakko katsoa muutama jakso jotta ehdin katsoa kaikki ennen kuin sarja poistuu, ja koska toisinaan käytän ammattini suomaa vapautta juuri tällaiseen. Aamulla sentään kirjoitin monta tuntia esseetä Joan Didionista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s