Toiseuden synty

’

Kun sanaa ”rotu” käytetään sanan ”rasismi” sijaan, vahvistetaan ajatusta siitä, että rotu on osa luontoa ja rasismi sen odotettavissa oleva seuraus. Vaikka tutkimustietoa on runsaasti, amerikkalaiset eivät ole vieläkään tajunneet, että totuus on päinvastainen: ensin tulee rasismi, sitten vasta rotu.

’

Näin kirjoittaa kirjailija Ta-Nehisi Coates esipuheessaan, joka avaa oven varsinaiselle teokselle, Toni Morrisonin Harvardin yliopistossa pitämistään luennoista koostuvalle esseeteokselle, jonka Koko Hubara ja Astrid Swan ovat ansiokkaasti suomentaneet. Coates puhuu Amerikasta, mutta vain Amerikkaan sidottu tämä teos ja sen teemat eivät tietenkään ole.

Morrisonin esseet käsittelevät nimensä mukaisesti toiseuttamista, siis sitä miten ihminen nostaa itsensä toista ylemmäksi, erityiseksi, ja katsoo sieltä alaspäin toista, ei-erityistä, sitä miten tämä on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä yhteiskunnan valtarakenteisiin ja narratiiviin ihmisyyden kokemuksesta, ja avaavat tätä kaikkea esimerkeillä historiasta ja kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Kuten Coates kirjoittaa, se on kirjallisuuskritiikkiä, historiaa ja muistelmia sisältävä kokonaisuus vieraannuttamisesta ja raja-aitojen pystyttämisestä. Se on yritys ymmärtää, miten ja miksi nuo raja-aidat on yhdistetty ihonväriin.

Nolottaa, mutta tunnustan silti, että tämä on aihe josta tiedän edelleen aivan liian vähän, ja sen vuoksi luin kirjaa todella hitaasti, halusin ymmärtää kaiken mitä luen. Luen tieteellisempää ja historiaa käsittelevää tekstiä muutenkin hävettävän vähän, otan aivan liian vähän selvää asioista jotka ovat minulle vieraita tai vaikeita, aivan liian harvoin jaksan perehtyä johonkin asiaan täysin ja kunnolla. Siksi tämän kirjan lukeminen oli ilo, vaikkakin se myös järkytti, raivostutti ja itketti.

Lukiessa tuntui, että minä tarvitsen tätä tekstiä, tätä tietoa ja tunnetta, nähdäkseni paremmin sen mistä moni asia johtuu, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Tietenkin tämä on vain jäävuoren huippu, pieni osa valtavaa ja tärkeää keskustelua rasismista, syrjinnästä ja niiden ylläpitämisestä. Samalla se valaa toivoa sillä ajatuksella, että kirjallisuudella on tässä(kin) keskustelussa iso rooli ja merkitys, valta ja vastuu yhdistää ihmiset. Ja sen kautta se palautuu myös Morrisonin ajatukseen siitä, että kielellä on valtava merkitys, ei ainoastaan todellisuuden kuvaamisessa vaan myös sen luomisessa. Kuten Laura omassa, hienossa arviossaan kirjoittaa: Se, mitä sanaa Toisista käytetään, luo suoria seurauksia siitä, miten Toista kohdellaan.

Olen itse lukenut Morrisonilta vain kolme romaania, Sinisimmät silmät, Jazz ja Rakkaus, ja nämä esseet saivat aikaan valtavan halun lukea lisää. Morrison on yksi Yhdysvaltain tärkeimpiä kirjailijoita ja uranuurtajia, ensimmäinen musta nainen ja ensimmäinen musta amerikkalainen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, sekä yksinkertaisesti vastustamattoman terävä, kirkas ja syvästi sivistynyt ajattelija, jonka huolellisen pohdinnan äärellä on raskaastakin sisällöstä huolimatta (ja myös sen vuoksi) etuoikeus ja toiveikas olla.

Kaunokirjallisuus tarjoaa hallittavissa olevan kaaoksen sekä toiseuden ja toiseksi tulemisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden asettua muukalaisen nahkoihin myötätunnolla ja kirkkain mielin sekä asettaa itsensä alttiiksi itsetutkiskelulle.

Niin tämän teoksen kanssa käy, ja miten arvokasta se on.

Pieni kritiikki kustantamon suuntaan: teoksen lopussa on Hubaran ja Swanin jälkisanat, jotka hienosti avaavat kieltä ja termejä, joita teoksessa käytetään, ja joiden olisi suotavaa tulla ylipäätään laajemmin ymmärretyiksi. Samassa yhteydessä on myös varoitus potentiaalisesti loukkaavasta kielenkäytöstä, jota esiintyy erityisesti Morrisonin esittelemissä kirjallisuuslainauksissa (myös niissä olevat tapahtumat saattavat järkyttää), enkä oikein ymmärrä miksi tämä varoitus on sijoitettu teoksen loppuun eikä alkuun. Kertoo ehkä jotain siitä millä tasolla keskustelu rasismista täällä meillä yhä on.

Mutta itse kirjalle suuri suositus. Samoin kannattaa ottaa kuunteluun Hubaran ja Swanin upea Post-äiti keskustelusarja, jossa äitiyden ohella ja lisäksi käsitellään myös kulttuuria, historiaa ja yhteiskuntaa.