JANE
Sitä paitsi minusta on alkanut tuntua, että kaikkia tapahtumia ei kerta kaikkiaan voi ”prosessoida”, joistain asioista ei vain koskaan pääse ”yli”, ne eivät ole koskaan ”ohi”.
Odotin kauan oikeaa hetkeä lukea Maggie Nelsonin teoksen Jane / Punaiset osat, aiemmat, Sinelmiä ja varsinkin Argonautit, ovat minulle niin tärkeitä, en halunnut lukea tätä kesken oman kirjoittamisen,
ja luin tämän heinäkuun alussa Ahvenanmaalla, joka aamu tytöt heräsivät kahdeksan aikaan ja katsoivat ohjelmia, join kahvia terassilla auringossa, joka aamu sama juttu, kahvia ja tunti aikaa lukea, viimeisinä päivinä luin myös iltaisin koska en voinut olla lukematta,
tämä on surullinen ja jännittävä, kaunis ja hurja,
Maggie Nelsonin tapa kirjoittaa on aivan omansa, sitä on vaikea kuvailla (en ymmärrä miten niin voi osata kirjoittaa), sekoitus uskomattoman terävää älyä ja pakahduttavaa, sydäntä särkevää tunnetta, uskoa ihmisyyteen, halua nähdä kaiken taakse, rakentaa uutta rikotun tilalle,
tässä vielä niin taitavasti yhdistettynä proosarunoa (Jane) kaunokirjalliseen true crimeen (Punaiset osat) rakentaen eheän teoksen rakkaudesta, muistoista, kuolemasta ja totuudesta, naiseksi kasvamisesta pelon, halun ja väkivallan varjossa,
hän syntyi Michiganin Muskegonissa 23. helmikuuta 1946 ja kuoli 20. maaliskuuta 1969 joskus puolenyön ja aamukahden välillä
…
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin aamu on hiljainen ja uskoa vailla. On aika esittää kysymyksiä.
…
tiivistettynä: yksi hienoimmista, vaikuttavimmista ja tärkeimmistä kirjoista mitä olen koskaan lukenut, ei siten räjäyttävä kuin Argonautit mutta teknisesti vielä nerokkaampi,
ja sitten, myöhemmin, saaristossa,
KATOAVA MAA,
Hän katseli televisiosta, kuinka Gorbatsov puhui avoimuudesta ja muutoksesta. Ja koko ajan hän kirkui. Ei lopettanut hetkeksikään. Omassa mielessään hän oli edelleen kaksikymmentäyksi vuotta, kymmenen kuukautta ja kaksi päivää, ja kello oli vähän yli seitsemän aamulla ja Gleb oli maannut hänen vieressään vain tuntia aikaisemmin.
En tiennyt tästä kirjasta tai Julia Phillipsistä mitään, miten ihana oli lukea niin, täysin vailla odotuksia,
romaania jonka alussa kaksi sisarusta katoaa koilisvenäläisen kaupungin rannalta, kuukaudet kuluvat, ja tapahtuma alkaa hallita erityisesti kaupungin naisten elämää,
käytän harvoin tätä sanaa mutta nyt voin, maaginen, koska sitä tämä oli, niin montaa ihmistä niin monitahoisesti kuvaava, tiukasti otteessaan pitävä, hieno, ja tajusin miten vähän, jos ollenkaan, luen Venäjälle sijoittuvaa kirjallisuutta, tämä ainakin ensimmäinen jonka tapahtumat sijoittuvat Kamtšatkan niemimaalle, tulivuorten ympäröimälle syrjäseudulle, arkeen joka on kiehtovalla tavalla tuttua ja vierasta yhtä aikaa,
Sitten hän oli keksinyt sen. Hän pystyi jatkamaan. Hän oli rakastanut Cheggaa, tämän suurta sydäntä ja vielä suurempia lupauksia, mutta todellista iloa elämään toivat palkankorotukset, täysi vatsa ja kunnolla asennetut patterinputket.
’
Rakastin näitä kirjoja, sitä miten taitavasti ne on kirjoitettu, miten huolella ja tunteella, viimeistä yksityiskohtaa myöten, miten ne kuvaavat naista, yhteiskuntaa ja kotia, painavaa hiljaisuutta ja muutakin, rakkautta.
Paikoin rakastin myös tätä lomaa, oltiin paljon liikkeessä, enemmän poissa kotoa kuin kotona, kaksi viimeistä viikkoa saaressa, siellä oli ihanaa, kuljin samassa mekossa aamusta iltaan, välillä laitoin villapaidan päälle, pesin hiukset kaksi kertaa, peiliin vilkaisin vain hampaita pestessä, tuollainen sopii minulle, olla irti kaikesta, vähän nuhjuinen ja sinne päin, uuvuin lasten tahtoon ja riitoihin, sitten taas nuuhkin aurinkorasvalta ja hiekalta tuoksuvia niskoja, otin hikisen käden omaani ja etsin simpukoita, ihmettelin heitä, aina vain.
Mutta ensi viikolla minun oma romaanini ilmestyy, se on jännittävää ja ihanaa, ja on saatava ajatukset ja liikkeet vähän enemmän kasaan, kuun lopulla ilmestyy myös äänikirja, se on tällä kertaa aivan erityistä koska sen lukee minulle rakas ihminen,
vielä kuitenkin hetken kesä, pyykkivuori ja tyhjiä päiviä, De Kerangalin Maailma käden ulottuvilla ja HBO:n White Lotus, kotona, kaupungissa.
Helmi Kekkonen 