...
Avoin kirje suzanne innes-stubbille
...
I used to think there was such a thing as emptiness, that there were places in the world one could go and be alone. This, I think, is still true, but the error in my reasoning was to assume that alone was somewhere you could go, rather than somewhere you had to be left.
Muistot pommittivat mieltäni kuin huonon elokuvan takaumassa. Se kaikki oli kuitenkin totta.
Mitä kaikkea elämään voikaan mahtua, mitä kaikkea yksi elämä voikaan kannatella sortumatta.
Olen tähystänyt uloskäyntiä, mutta uloskäyntiä ei ole.
Suuren osan siitä, mitä kirjoitin aiemmin, hahmottelin päässäni lyhyellä matkalla päiväkodista pyörätelineille, kun lapsi oli viety, ja iltapäivällä matkalla pyörältä päiväkotiin.
Kirjoitan, vaikka vastausta ei kuulu.
Asiat muuttelevat muotoa, säröytyvät ja romahtavat sillä tavoin, varoittamatta.
Nyt tarvittiin aivan päinvastaista.
Olemme tehneet eroa kuukausia, ja kuitenkin kaikki alkaa vasta tästä.