toivoa on

Olen tämän vuoden puolella kallistunut entistä enemmän sille kannalle, että pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä, että pisaroista syntyy joki ja niin edelleen.

Järjestämäni keräys Punaiselle Ristille ja sen saama palaute valoi ihan oikeasti uskoa siihen, että jokainen voi auttaa ja vaikuttaa, tavalla tai toisella.

Tällä viikolla luin kaksi juttua jotka palauttivat saman asian äärelle.

Toinen, Me Naistet-lehdessä 19/2017 (jostain syystä tämä ilahdutti minua kovasti) ollut Heidi Heinon kirjoittama artikkeli käsitteli Suomessa olevien paperittomien parissa työskenteleviä ihmisiä. Helsinki Global Clinic pyörii vapaaehtoisvoimin salaisessa paikassa. Siellä voi kerran viikossa päästä terveydenhuollon piiriin sellainenkin, jolla ei muuten olisi siihen oikeutta. Paikalla on yleensä kaksi lääkäriä, kätilö, sairaanhoitajia, hammaslääkäri, psykologeja ja tulkeja. Potilaiden joukossa on heitä joilta puuttuu oleskelulupa sekä erittäin köyhiä ja hädänalaisia eurooppalaisia, mm. Bulgarian romaneja. Klinkan taustalla on kaksi vahvaa ajatusta:

Mikään laki ei estä auttamasta lähimmäistä ja oikeus terveyteen on ihmisoikeus.

Muutokset tapahtuvat hitaasti mutta esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Turku tarjoavat  alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville kaikki terveyspalvelut, oli paperit tai ei.

Global Clinic on avoin kaikille, kansalaisuuteen ja maassaolostatukseen katsomatta. Apua saa veloituksetta, anonyymisti ja luottamuksella. Henkilökunta on sitoutunut ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen. Global Clinic toimii Helsingissä, Turussa ja Oulussa.

 

Emmi Nuorgamin blogista luin jutun Eeva Valopaasen ideasta, josta syntyi Store of Hope, yritys joka tuo katmandulaisten, turvakodissa asuneiden naisten koruja Suomeen.

Vieraillessaan hyväntekeväisyyden merkissä Nepalissa Valopaasi ymmärsi, miten konkreettista apua naisten tekemien korujen tuominen ja myyminen oli. Turvakodissa asuneet naiset olivat joutuneet väkivallan uhriksi tai heidät oli heitetty kadulle jostain muusta syystä. Osa oli myös entisiä prostituoituja tai narkomaaneja, joille oma raha oli ainoa edellytys uuden, omanlaisen elämän rakentamiselle.

Store of Hope on konsepti, joka myy eettisesti kehitysmaissa tuotettuja tuotteita ja auttaa tuotteiden tekijöitä suunnittelemaan liiketoimintaansa, kehittämään jälleenmyyntiverkostoa ja parantamaan työntekijöiden työoloja. Kaikki tällä hetkellä toiminnassa mukana olevat tuotteet ja yritykset ovat Eevan löytämiä ja hän käy säännöllisesti itse Nepalissa tervehtimässä tuottajia. Toiminta on pikkuhiljaa laajentumassa myös Bhutaniin ja muun muassa sen mahdollistamiseksi Store of Hope kerää nyt varoja.

Nepalilaisten yrittäjien tukemisen voi aloittaa tukemalla keräystä. Store of Hopen Indiegogo -kamppiksessa tukea voi joko vapaalla summalla (klikkaa sivun alussa olevaa pinkkiä Back it -linkkiä) tai tilaamalla cashmere-villaisen huivin tai pipon. Itse osallistuin 20 eurolla.

Haluan uskoa, ja uskonkin, että juuri tällaisten ideoiden ja konkreettisten tekojen kautta maailma kehittyy parempaan suuntaan. Kun ihmiset, ja kyllä, varsinkin tytöt ja naiset saavat kannustusta ja tukea ja mahdollisuuden tehdä töitä, ei se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Tässä kampanjassa itseäni ilahduttaa erityisesti sen naisten hyvinvoinnissa ja työllistymisessä oleva painopiste.

Sanat auttavat alkuun mutta toivo elää teoista. Minä ihailen näitä tässäkin mainittuja ihmisiä valtavan paljon ja olen heidän tekemästään työstä kiitollinen.

 

Kuva: Lauri Laukkanen, osa tekstistä on lainattu Emmin loistavasta blogista.

2 thoughts on “toivoa on

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s