Vuosi sitten tähän aikaan minua jännitti ihan hulluna. Kirjamessuviikonlopun lisäksi olin kirjoittanut Image-lehteen henkilökohtaisimman tekstini ikinä ja lehden oli tarkoitus ilmestyä samaan aikaan.
Jännitin myös Vieraat-romaanini puolesta. Olin (ja olen) siitä hurjan ylpeä, ja toivoin sille kaikkea hyvää.
Ja kuten aina, jännitin messukeskuksen ihmispaljoutta, sekopäistä ääni- ja valomaailmaa. Sitä että muistaisin syödä, juoda ja hengittää.
Sain Imagen jutusta niin ihanaa palautetta että vieläkin itkettää, selvisin jokaisesta haastattelusta, kirjani otettiin hyvin vastaan ja juhlin kahtena iltana aamuun asti.
Messut aiheuttavat valtavasti stressiä ja ovat aivan ihana tapahtuma. Ristiriitaista, tiedän, comes with the job.
Tänä vuonna ei ole kirjaa eikä jännitystä mutta osallistun Kirjailijaliiton keskusteluun aiheesta Äitiyden tabut. Huh. Hullun kiehtova ja tärkeä aihe, ja aika hullu esiintymisaika myös, sunnuntaina klo 10.30 Takauma-lavalla. Jos olet aamuvirkku juhlista ajoissa lähtevä messuintoilija ketä kiinnostaa äitiyden kuvat kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa, niin ilahdun todella jos tulet paikalle, mutta kaikki te muut, uniset ja krapulaiset, ei huolta, ymmärrän hyvin.
Itse aion ehdottomasti kuunnella ainakin yhden Koko Hubaran, Kjell Westön, Rosa Liksomin, Laura Gustafssonin ja Geir Gulliksenin haastattelun. Syödä metrilakua, ostaa Marjo Niemen uuden romaanin Kaikkien menetysten äiti (onko joku jo lukenut???) ja valvoa myöhään. Tuohtua jossain jollekin julkisesti siitä, että Koko Hubaran romaania ei ole ammattikriitikon toimesta arvosteltu yhdessäkään sanomalehdessä. On käsittämätöntä ja noloa, että tällaista tapahtuu. Hubaran teos oli itselleni yhtä järisyttävä kokemus kuin Jani Toivolan viime vuonna ilmestynyt Musta tulee isona valkoinen. Onneksi on kuitenkin lukuisia tahoja, joissa Ruskeat tytöt on huomattu ja myös huolella arvioitu.
Ruskeat Tytöt herättää arvokasta keskustelua niin äitiydestä ja rasismista kuin feminismistä ja yksinäisyydestäkin. Ennen kaikkea teos antaa ruskeille tytöille tilan identifioitua toiseen ruskeaan tyttöön, ja se itsessään on suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaista.
Janoan myös keskusteluja uudesta Grantasta, kirjailijoiden ja kriitikoiden suhteesta, Rosa Liksomin Everstinnasta ja Asko Sahlbergin Amandan maailmoista. Kaikki ne myllertävät mielessä, kukin tavallaan.
Toivottavasti nähdään.
Helmi Kekkonen 
Hei, en ole lukenut Kaikkien menetysten äitiä, mutta tämän http://www.kiiltomato.net/marjo-niemi-kaikkien-menetysten-aiti/ perusteella en ole ihan varma haluaisinkokaan…
TykkääTykkää
Heh, jutussani oleva linkki ohjaa juuri tuohon Kiiltomadon arvioon jonka perusteella halusin lukea kirjan vielä enemmän. Niemi on yksi lempikirjailijoitani, rohkea, haastava ja omaääninen, ja rajuudestaan huolimatta, ja sen takia, juuri tämä aihe ja kirja kiinnostaa minua todella.
TykkääTykkää
Heh, harvoin tulen klikanneeksi linkkejä teksteissä, ehkä joskus olisi ihan hyvä! 😀 Toisaalta voisi joskus itsekin astella mukavuusalueensa ulkopuolelle, kirjamielessä edes, ja tarttua sellaiseen, mikä tuntuu ensin liian haastavalta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Luen juuri ko. kirjaa enkä oikein pääse sisälle… Suoraan sanottuna en pidä kirjan puhekielestä. Teoksen idea on jännä ja omaperäinen, mutta olen toisenlaisen kielen ystävä. Aion silti lukea kirjan kokonaan; en halua tuomita vasta alkumetreillä tietämättä mistä todella on kyse.
TykkääTykkää
Luin tuon Tiinan linkkaaman Päivi Koiviston arvion, ja tunnen tässä lukemisen alussa aivan samoja ajatuksia kuin Päivi! Nyt en ainakaan aio luovuttaa vaan menen rohkeasti mukavuusalueeni ulkopuolelle ja luen Niemen todellakin loppuun!
Tsemppiä Helmi sunnuntaiaamulle; en valitettavasti pääse messuille niin aamusta, koska päivä on pitkä: messujen perään Future Islandsin keikka Circuksessa, enkä pysty koko päivää olla liikenteessä. 😦
TykkääTykkää
Oi, kiinnostavaa! Niemi ei missään nimessä ole helppo kirjoittaja ja edellisen kirjan kanssa minullakin oli vaikeaa mutta esim hänen Miten niin valo on minulle tosi rakas. Tämä aihe on niin kiinnostava että luen ehdottomasti, kaiken uhalla 🙂 vaihdetaan sitten ajatuksia!
TykkääTykkää
Hei, tapasimme kirjamessuilla sunnuntaiaamuna, jolloin kerroin sinulle, että keskustelemme romaanistasi Vieraat Malminkartanon kirjaston lukupiirissä heti maanantaina. Piirissämme on vanhempia naisia (kuinkas muuten!) jotka lukevat paljon ja lavealla skaalalla. Kaikki olivat minun tavoin yhtä lailla polvillaan kirkkaan, selkeän ja kauniin kielesi edessä. Kirjan juoni ja henkilöt sen sijaan herättivät erilaisia mielipiteitä. Joku oli alkanut itkeä, kun Daniel löi peilin rikki. Senjan hahmoa kiiteltiin. Jonkun mielestä henkilögalleria oli kuin Agatha Christien dekkareissa, kun ovesta astui aina entistä oudompi hahmo(!). Toinen oli pannut paperille kaikki henkilöt ja heidän suhteensa, että pysyisi mukana. Joku taas ei pitänyt siitä, että romaaniin tungetaan kaikki nykyajan ilmiöt (ei eritellyt tarkemmin). Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli erittäin positiivinen ja olimme sitä mieltä, että romaanisi olisi pitänyt olla Finlandia-ehdokkaana viime vuonna.
Haluan vielä kerran sanoa, että Vieraat ansaitsisi tulla ranskannetuksi, sillä se uppoaisi ranskalaisessa kulttuuripiirissä kuin veitsi voihin. Olet nuori ja niin ilmeisesti myös seuraajasi blogissasi, joten tässä tuli nyt esille vähän vanhempien lukijoiden ajatuksia.
TykkääTykkää
Hei Marja, ja kiitos tästä palautteesta.
Blogillani, kuten kirjoillanikin, on toki kaikenikäisiä lukijoita, ja jokaisen ajatukset ovat yhtä kiinnostavia. Ja ihanaa, että kirja herätti paljon keskustelua ja tunteita, se ilahduttaa aina. Kirjan teemat ovat vaativia, joten olisi oikeastaan ihme jos ristiriitaisia ja monisäikeisiä lukukemuksia ei olisi.
Toivotaan siis hyviä käännösuutisia, ja lempeää talvea!
TykkääTykkää
Kiitos! Romaanisi jää mieleemme.
TykkääTykkää