Missä milloinkin

Minun osani on olla katveessa, vaikkei minulla ole taitavampia veljiä eikä kauniimpia sisaria, joihin verrata itseäni. Vääjäämätöntä varjoa on turha yrittää paeta, oli se sitten tämän pimenevän vuodenajan tai oman perheen luoma. Samaan aikaan kaipaan toisen ihmisen suotuisaa varjoa.

Jhumpa Lahiri on yksi lempikirjailijoistani. Ei silla tavalla rakas kuin he, joiden teoksiin palaan uudestaan ja uudestaan, joiden teosten pelkkä läsnäolo kirjahyllyssä tai ikkunalaudalla tekee olosta hyvän ja mahdollisen, mutta sellainen, jonka jokaista teosta odotan, ja jonka jokaisen teoksen äärellä olen ollut yhtä aikaa tyyni ja vaikuttunut, tuntenut jonkin lähtevän minussa ihmisenä ja kirjoittajana liikkeelle. Esimerkiksi hänen novellikokoelmansa Tuore maa on aivan valtavan upea.

Tämä uusin, alunperin italiaksi kirjoitettu, Helinä Kangaksen hienosti suomentama Missä milloinkin, on aivan erilainen kuin kaikki sitä edeltävät. Siinä missä Tuore maa, Tämä siunattu koti tai romaani Kaima, ovat kielellisesti rikkaita, aistivoimaisia ja virittyneitä, rytmillä ja kerronnan sävyillä upeasti ladattuja, on tämä niin pelkistetty kuin olla ja voi.

Aluksi se hämmensi. Tuntui kuin olisin vain lukenut lauseita toisensa perään, selkokielistä selostusta naisesta, joka kävelee Rooman kaduilla kertoen mitä näkee ja mitä näkemästään ajattelee. Hän tapaa miehen, johon on ihastunut, entisen rakastajan, ystävän. Hän käy lääkärissä, työhuoneella, paperikaupassa, terapiassa. Kerronta on rauhallista ja kirkasta mutta mitään merkittävää ei tapahdu, eikä paljon muutakaan, mutta sitten yhtäkkiä, luvussa jossa nainen on uimahallissa ja kuvaa itseään suhteessa muihin, tuntemattomiin naisiin, minä huomaan miten täydellisen kiinni kerrotussa olen.

Hetken tunnen oloni melkein huijatuksi, miten tässä näin kävi, ei tässä ole käynyt mitään, mutta sitten ymmärrän. Ymmärrän, miten valtavan hienosti teksti palvelee tarinaa. Miten täydellisesti se kuvaa yksinäisen ihmisen mieltä ja sydäntä, sitä valtavaa pysähtynyttä hiljaisuutta joka häntä ympäröi, alati kumisevaa ulkopuolisuuden kokemusta, ja tunnen sydämeni kiihtyvän. Mikä tätä naista ajaa, mitä hän kantaa mukanaan? Mitä jättää kertomatta, mitä kohti kulkee? Miksi hän on täällä? Ja miten taitavasti teoksessa kaikki on sekä henkilön että koko teoksen sisäistä maailmaa kuvaavaa, miten täydellisen perusteltua teksti on tarinan maailmasta käsin katsottuna.

Ja miten rohkeaa tällainen on. Unohtaa kaikki sirkustemput ja kikkailut, kaikki tekemällä tehdyt kerrokset, rakennelmat ja näyttämöt, ja vain kertoa, kertoa mitä tapahtuu. Miten paljon se kirjoittajaltaan vaatii.

Mietin Rachel Cuskia, mutta siinä missä Cusk antaa äänen ihmisille joita hän kohtaa, valaisee itseään heidän tarinoidensa kautta, antaa Lahiri päähenkilönsä itse kuvailla kokemaansa. Katuja, kahviloita ja tiloja kuluttava nainen kohtaa ja muistaa monia ihmisiä, mutta fokus on kokoajan hänessä itsessään, ja silti juuri sen verran etäällä, että kuva pysyy alati kirkkaana. Mietin myös Elin Willowsin Sisämaata ja Malin Kivelän Sydäntä. Sellaisia hiljaisia, hallittuja ja kiehtovalla tavalla tiheitä tarinoita, joiden todellisen voiman ymmärtää vasta paljon myöhemmin; kun päivien ja viikkojenkaan jälkeen teksti ei jätä rauhaan, yhä vain laajenee ja syvenee.

Keskustelimme kirjasta myös lukupiirissämme, ja esille nousi kiinnostava ajatus siitä, miten Lahiri on kirjansa työstänyt. Onko hän kirjoittanut teoksen juuri näin, koska on kirjoittanut sen kielellä jota ei äidinkielensä tavoin hallitse, vai onko ymmärtänyt, että juuri tällä kielellä hän pystyy kirjoittamaan tällaisen tarinan kaikista parhaiten? Eli kumpi tuli ensin: tarina vai kieli? Niin, niin kiinnostavaa. Ja jostain syvästä surusta huolimatta todella lohdullista ja vapauttavaa.

Nuo sanat ovat asuinsijani, niistä muodostuu maailma jossa elän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s