yksityiskohdat

Menneisyys ei ole koskaan päästänyt minua otteestaan ja tiedän että se oli Johannasta säälittävää. ”Antaisit nyt vaan olla”, hän sanoi, mutta minulla ei ollut aavistustakaan miten annetaan vain olla. En osannut päästää irti enkä pitää kiinni tunteistani, kävi pikemminkin niin, että ne viimein päästivät irti ja antoivat minun olla.

Rakastuin kirjan kanteen ja nimeen heti kun sain sen käsiini, ja yhtään liioittelematta rakastin sen jokaista lausetta ja virkettä alusta loppuun saakka.

Olimme pohjoisessa, tuhannen kilometrin päässä kotoa, kaksikymmentäyksi astetta pakkasta ja säkenöivä taivas, makasin kahden peiton alla vatsataudista toipuen, ja luin. Luin, luin, luin.

Ia Genberg on rakentanut pienistä osista häkellyttävän kokonaisen, säkenöivän ja sydämen tahdissa takovan maailman. Kiehtovia, epävakaita, häikäiseviä, satuttavia, helliä ja hurjia kohtaamisia, lyhyitä suhteita ja elämänmittaisia kumppanuuksia, ja niitä yksityiskohtia, hameita, juomia, juhlia, katseita, asuntoja ja katuja, kaikkea niin paljon, ihmisyyttä ääriään myöten, eikä mitään liikaa. Ja heidän rinnallaan virtaava aika, muistot, unet ja haaveet, elämän rytmin ja olemuksen hahmottaminen.

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin ”minä” väistyy ja jäljelle jää nimetön, yhtenäinen ja erottamaton onnen tunne erillisine yksityiskohtineen. Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä. Ei ole mitään ”alkua” tai ”loppua”, ei varsinaista aikajärjestystäkään, on vain pelkkä silmänräpäys ja kaikki mitä siihen sisältyy.

Vain pelkkä silmänräpäys ja kaikki mitä siihen sisältyy.

Romaanin rakenne on aivan mestarillinen, näennäisen kevyesti ja vapaasti liikahteleva, ja silti jokaista pilkkua myöten harkittu ja hallittu. Ajalliset siirtymät ovat upeita, kerronnan sävymuutokset hienovaraisia ja rytmiltään täydellisiä, henkilökuvaus kirkasta.

En muista koska viimeksi olisin lukenut teknisesti näin hiottua ja silti hurjan eloisaa ja kiihkeää, koko kehossa tuntuvaa romaania.

Jotain liikahti myös kun löysin kirjasta kuvailun, joka osui minuun itseeni häkellyttävän tarkasti, aivan kuin olisin saanut vastauksen kysymykseen, jota en tiennyt kysyneeni.

...mutta enimmäkseen minua kiehtoi Nikin kyky vihata ja rakastaa niin tulenpalavasti, kohdella ihmisiä kuin jokainen tunne olisi heti paikalla muutettava toiminnaksi.

Kuin jokainen tunne olisi heti paikalla muutettava toiminnaksi.

Sataviisikymmentäyhdeksän sivua kultaa, suosittelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s