Tapaus

’

Monen vuoden ajan näin sen huoneen ja ne verhot siten kun olin nähnyt ne makuuasennossa sängyltä. Huoneesta on ehkä tullut valoisa ja Ikean kalusteilla sisustettu, ja se on ehkä osa koko kerroksen itselleen ostaneen nuoren johtajan huoneistoa. Mutta mikään ei voi hälventää varmuuttani siitä, että siinä on säilynyt niiden tyttöjen ja naisten muisto, jotka kävivät siellä ja antoivat työntää letkun sisäänsä.

’

Harvoin tapahtuu sellaista, että luen kirjan yhdeltä istumalta. Tällä kertaa vaihtoehtoa ei ollut.

Annie Ernaux’n alunperin vuonna 2000 ja nyt suomeksi Lotta Toivasen kääntämänä ilmestynyt Tapaus on häkellyttävän tarkka ja vaikuttava teos 1960-luvun Pariisista, jossa nuori nainen, Ernaux, joutuu hankkimaan laittoman abortin. Väkivaltainen ja traumaattinen kokemus jättää jäljen, joka purkautuu tekstiin vuosikymmeniä myöhemmin.

Teos on pieni ja tiivis, vajaat yhdeksänkymmentä sivua, ja niin painava.

Täydellisen hallittu lause kerrallaan Ernaux tarkastelee tilannetta, jossa hyviä vaihtoehtoja ei ole, jossa ainoa mahdollisuus säilyttää hallinta omasta kehostaan ja elämästään on valita yksinäinen ja vaarallinen toimenpide, jonka julmuuden kerronta osoittaa alleviivamatta ja kirkkaasti.

Se, millaisen häkellyttävän ja koskettavan voiman Ernaux tuon kirkkauden taakse ja siten myös riveille onnistuu lataamaan, on kirjallisuutta sen hienoimmassa muodossa. Herkkää ja viiltävän terävää, uskomattoman taitavaa.

Olen nyt pukenut sanoiksi sen, mikä oli minulle äärikokemus elämästä ja kuolemasta, ajasta, moraalista ja tabuista, laeista, ja koin sen alusta loppuun kehoni kautta.

’

Tapaus on edelleen, valitettavasti, enemmän kuin ajankohtainen.

”Elämme yhteiskunnassa, jossa monissa maissa naisten oikeudet, kuten oikeus omaan kehoon liittyviin päätöksiin aina raskaudenkeskeytys mukaan lukien, ovat menneet taaksepäin viime vuosina. Elämme maassa, jossa tälläkin hetkellä käydään hallitusneuvotteluita sellaisten puolueiden kesken, joista ministeriksi saattaa nousta henkilöitä, jotka vastustavat aborttia. Abortin vastustajat vetoavat sikiön oikeuteen elää, mutta todellisuudessahan on kyse kontrollista, jolla evätään naisen oikeus valita miten hän elää. Kun nainen on kotona lasten kanssa, hän on pienempi uhka (eri uskontojen) patriarkaaliselle systeemille, liian kiireinen ehtiäkseen haastaa nykyistä järjestelmää, sopivasti pois tieltä kun tärkeistä asioista päätetään.” kirjoittaa Laura omassa, hienossa arviossaan, ja allekirjoitan joka sanan.

Annie Ernaux lähestyy aihetta henkilökohtaisen kautta tavalla, joka tekee siitä valtavan poliittista.

Naisilla on oltava oikeus itse, vain ja ainoastaan itse, päättää mitä heidän kehoissaan ja kehoilleen tapahtuu. Sen ei pitäisi millään tavalla kuulua kenellekään muulle. Se, että tästä yhä keskustellaan, osoittaa miten järkyttävän kaukana tasa-arvoisesta maailmasta me yhä olemme.

’