post-äiti

 

Joskus tämä työ pitää sisällään tilanteita, joiden ihmeellisyyttä on vaikea pukea sanoiksi.

Vajaa kuukausi sitten istuin pyöreän pöydän ääreen kolmen suuresti ihailemani ihmisen ja taiteilijan kanssa, ja nauhoitimme reilun tunnin mittaisen keskustelun Koko Hubaran ja Astrid Swanin Post-äiti podcastia varten, ja nyt se keskustelu on kuunneltavissa täällä.

Puhuimme vanhemmuudesta, kirjoittamisesta, julkisesta keskustelusta, ja aika paljon tunteista, ja kaikki sanottu rakensi yhden tärkeimmistä kohtaamisista, joita olen kirjailijana, äitinä ja ihmisenä kokenut.

Olen tuntenut Kokon jo yli kymmenen vuoden ajan mutta Astridin ja Janin tapasin ensimmäistä kertaa, ja silti kävi juuri niin kuin joskus käy, tuntui kuin keskustelumme olisi vain jatkunut siitä mihin se edellisellä kerralla jäi.

 

Noin puolessavälissä nauhoitusta pelkäsin, että alan itkeä ihan vain koska ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun kirjani ilmestyi, sain mahdollisuuden käydä aiheesta juuri sellaista dialogia, josta kirjaa kirjoittaessani haaveilin; olin niin onnellinen.

Kirjoitin kirjani äitiydestä ja juuri niin kuin sen kirjoitin, koska ajattelin, että se on kirja joka puuttuu, jollaista tarvitaan. Mutta kirjoitin sen myös sen vuoksi, että oma äitiyteni on minulle tärkein asia elämässäni, se kiehtoo minua päivittäin, se on monimutkaista, vaikeaa, kevyttä, kaunista ja rakasta, ja haluan päivittäin ymmärtää sitä paremmin. Se haastaa minut joka päivä, pyytää katsomaan peiliin, kohtaamaan toisen ihmisen, käsittelemään kaikkea sitä mitä pidän tärkeänä.

Ja kaikesta tästä me tuona elokuisena aamupäivänä puhuimme, naurun, kirjallisuuden ja kahvin saattelemina. Toivottavasti kuuntelette. Ja kaikki muutkin jaksot, kiehtovinta keskustelua juuri nyt.

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”post-äiti

  1. Hei Helmi!

    Kuuntelin, keskustelusta jäi hyvä ja inspiroitunut olo, tunnelma oli ihanalla tavalla rento ja silti toisianne kunnioittava ja lempeä. En muista miten aloin lukea Sivulauseita, se on hämmentävää, koska siitä ei ole kuitenkaan ylivoimaisen kauan aikaa. Kaksi vuotta ehkä. Sen jälkeen olen lukenut kaiken tuottamasi tekstin ja myös paljon kirjoja, joita olet nostanut esiin. Monta kertaa on tuntunut siltä, että tämä on samantapainen ilo kuin ystävä.
    Joistain lauseista tulee oivalluksia ja tunne, jossa omat ajatukseni ovat muuttuneet sanoiksi ennen kuin olen ne edes tiedostanut. Välillä se on kovin liikuttavaa. Tässä tekstissäkin on niitä lauseita.
    ”…oma äitiyteni on minulle tärkein asia elämässäni, se kiehtoo minua päivittäin, se on monimutkaista, vaikeaa, kevyttä, kaunista ja rakasta, ja haluan päivittäin ymmärtää sitä paremmin. Se haastaa minut joka päivä, pyytää katsomaan peiliin, kohtaamaan toisen ihmisen, käsittelemään kaikkea sitä mitä pidän tärkeänä.”

    Tämä on niin tärkeä asia, juuri tuo minkä sanot, ja se kaikessa arkisessa. Toisaalta se laajenee myös siihen minkälainen ihminen haluan olla itselleni, lapsilleni, puolisolleni ja läheisilleni. Ja post-äidin keskustelussa esiin tullut tapa miettiä illalla päivän saldoa, on ihana tapa, jonkinlainen iltarukous, kiitollisuus jokaisesta päivästä. Siitä huonostakin. Otan tämän käyttöön. ❤

    Tykkää

    1. Miten mahtavaa että jäi inspiroitunut olo, keskustelu oli mulle hurjan tärkeä, tuntuu tosi hyvältä että siitä on välittynyt niin paljon. Ja ihana kuulla että myös tekstini resonoivat ❤

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s