Toisinpäin

 

Synkintä työni generoimaa yksinäisyyttä tunnen silloin, kun joudun esiintyjän roolissa tulilinjalle. Joudun ottamaan vastaan ja tuntemaan nahoissani kaikki negatiiviset kommentit, herjaukset, kohuotsikot ja someraivon, kun muu työryhmä voi porskuttaa piilossa arvostelulta ja loukkauksilta. On vaikea tajuta, miksi minut on jätetty menneinä vuosina töissä niin monta kertaa kohujen keskelle yksin, vaikka olen sanonut selvästi ja suorastaan anellut, että tarvitsen tukea ja apua. Uskallan mitä vaan, jos taustallani on muuri.

 

Pidin kovasti toimittaja Maria Veitolan edellisestä kirjasta, sen suorasta, herkästä, itsevarmasta, lempeästä ja hauskasta rehellisyydestä.

Kun kuulin tästä uudesta olin vähän hämmentynyt, että eikö nämä Veitolan omat ajatukset ja tunteet työstä, perheestä, tasa-arvosta, äitiydestä ja rakkaudesta jo käsitelty?

Vastaus on kyllä ja ei.

Siinä missä ensimmäinen kirja oli syvä ja kattava sukellus Veitolan omaan elämään ja persoonaan, on tämä uusi enemmän katsaus maailmaan hänen ympärillään.

Tää kirja syntyi kysymyksistä, joita kuka tahansa sai mulle esittää, ja mun vastauksista niihin. Mun mielestä mitä vaan voi, saa ja pitää kysyä. Tyhmiä tai vääriä kysymyksiä ei ole.

 

Olen samaa mieltä, joskin toiset kysymykset ovat ehdottomasti kiinnostavampia kuin toiset, hahaa! Tyyliin Oletko ikinä katunut lapsen hankintaa? tai Kuinka monta tatuointia sinulla on? Mutta tavallaan se on hyväkin, kun tunnelma vaihtelee painavasta kevyeen on lukeminen sujuvaa ja miellyttävää. Ja Veitola tosiaan vastaa suoraan, ihan kaikkeen. Kirjassa toteutuu ainainen kokemus siitä, että vaikka suurin osa siinä esillä  olevista aiheista on moneen kertaan sanottuja ja läpikäytyjä, ei useimmat ihmiset saati maailma ole vielä lähelläkään sitä pistettä, että niistä voisi lakata puhumasta.

Mielenterveys. Vanhemmuus. Seksuaalinen väkivalta. Rakkaus. Raha. Terveys. Tasa-arvo.

 

Feminismi on tasa-arvon kannattamista, piste. Tasa-arvoa ei voi kannattaa, ellei ole feministi. Olisi kiinnostava kuulla, mikset koe olevasi feministi? Onko sanalla jotenkin epämieluisa tai negatiivinen klangi? Jos, niin harmi. 

Yllättävän monen tasa-arvoa kannattavan miehen on vaikea sanoa olevansa feministi. Syökö se miehuutta tai tekee epävarmaksi, kun itse sana on feminiininen? Jotkut ajattelevat, että feministit ovat miehiä vastaan. Se ei ole totta. Feministit ovat naisten, miesten ja kaikkien muidenkin puolella. Tarkoitus on, että meidän kaikkien elämä olisi parempaa ja vapaampaa, tasavertaista. Että olisimme yhtä joukkuetta.

Perusjuttuja, ehdottomasti, mutta läpi kirjan myös niin rauhallisesti, selkeästi ja anteeksipyytelemättä kerrottu, että ah. Ja kuten sanoin, fokus on miellyttävällä tavalla siinä maailmassa jossa elämme. Siinä maailmassa ei ole vielä, ja tuskin koskaan, liian paljon avointa puhetta terapian mahtavuudesta, jokaisen oikeudesta koskemattomuuteen, liian ahtaista ihmisyyden, naiseuden, miehuuden, vanhemmuuden, vanhemisen rooleista, muoteista ja malleista. Veitolan välitön ja paikoin myös ehdoton, lempeä ja tarkka tapa käsitellä asioita on todella hyvä, ja aika poikkeuksellisen, ainakin julkisuuden henkilön suusta (kynästä!) kuultuna. Kuten alun sitaatistakin käy ilmi, on hänessä yhtä aikaa läsnä valtava vahvuus ja herkkyys, uskallus tehdä ja mahdollisuus särkyä, ja sen esille tuominen on tärkeää ja ihailtavaakin. Että käyttää sitä omaa tilaa ja ääntä ja näkyvyyttä näin, niin monelle niin tärkeisiin ja kipeisiinkin kysymyksiin.

Kirja on jaettu seitsemään lukuun, joista jokainen käsittelee omia mutta silti toisiinsa liittyviä teemoja. Esimerkiksi yksi pureutuu työmaailmaan ja toinen vanhemmuuteen, mutta samalla ne, tietenkin, myös osuvat ja risteytyvät. Itse olen tehnyt eniten muistiinpanoja ja hiirenkorvia lapsuutta, äitiyttä ja tasa-arvoa pohtiviin lukuihin. Ei kovin yllättävää. On vaan aina yhtä ilahduttavaa, kun toinen äiti kertoo miten kaipaa omaa aikaa ja tilaa, miten raskasta vauva-ajan valvominen ja elämän eläminen sen keskellä on, miten rakkaus lasta kohtaan mullistaa kaiken, ja miten unelmien aamiainen sänkyyn tulisi perheen tarjoilemana ja he saisivat halutessaan pötköttää vieressä, kunhan olisivat paikoillaan ja hiljaa. Amen.

Muutenkin koin lähes kaiken käsitellyn ainakin jollain tapaa kiinnostavana. En tosin ihan ymmärtänyt miksi Veitolan Yökylässä-ohjelma sai niin paljon tilaa, mutta toisaalta, se on selkeästi hänelle tärkeä juttu joten miksi ei? Ja toki myös ohjelmalle hyvää mainosta. Läpi kirjan onkin esillä myös se, miten Maria Veitola on yrittäjä ja tavallaan myös yritys, ja sekin on kiinnostavaa. Miten sellaista jaksaa? Siitä olisin voinut kuulla enemmänkin.

 

Lukiessa huomasin hetkittäin kaipaavani sitä edellisen kirjan syvyyttä, mutta jälkikäteen huomasin pitäväni paljon tästä lyhyemmästä ja hieman etäisemmästäkin muodosta. Vaikeista, kipeistä ja monimutkaisista asioista voi puhua myös lyhyesti, kiertelemättä ja ytimekkäästi. Tärkeintä on itse puhuminen. Tarve puhua ja kirjoittaa ihan kaikesta ja suoraan, onkin ehkä juuri se mikä Veitolassa minua eniten viehättää. Minäkin olen kasvanut perheessä, jossa olen lähes aina ollut se, joka nostaa vaikeat asiat esille, joka haluaa puhua kaikesta, mahdollisimman tarkkaan ja analyyttisesti, ja monesti olen jäänyt haluni kanssa aika yksin. Mutta tämäkin on tärkeää: en voi pakottaa tai muuttaa toisia ihmisiä, voin vaikuttaa vain siihen miten itse toimin ja valitsen. Ja minä olen valinnut puhumisen.

Loppuun vielä,

tämä kirja on ulkoasultaan upea, ja on jotenkin mahtavaa, että kirjan visuaaliseen ilmeeseen on panostettu näin paljon. Se näyttää paitsi tekijältään, myös eheältä kokonaisuudelta. Se on kuin yhdistelmä kirjettä, päiväkirjaa, muistivihkoa, valokuva-albumia ja piirrosvihkoa, kaunis ja toimiva. Arvostan.

Ja siis suosittelen lukemaan. Lukemisen jälkeen on jotenkin tyyni, maadoittunut olo. Elämä on yksinkertaisesti aika monimutkaista mutta siitä on mahdollista selvitä kun muistaa hengittää, ajatella, pyytää ja antaa apua, uskaltaa rakastaa ja päästää lähellä, ottaa riskejä ja pyytää anteeksi, katsoa, kuunnella ja ihmetellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s