Like Kustannus

valkosaari.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin teoksen nimeltä Naparetki. Luulin, että lopettaisin siihen. Mutta en lopettanutkaan.

On sydänyö ja ulkona kylmä, tytöllä on lainamekko, uusi pitkä sininen takki ja korkeakorkoiset saapikkaat,

Pelko hengästytti minut matkalla, vaikka kuljin varovaisin askelin.

Hän seisoi mäen puuttomalla laella ja katseli miten maailma hitaasti luhistui.

Julkaistu 5 lokakuun, 2017 kirjoittanut helmikekkonen

Menheen elämän ilo on siinä, että se ei koskhaan pallaa. Mikhään ei silti katoa koskhaan pois.

Kun puhumme kuolevaisuudesta, puhumme lapsistamme.

Kirjailija on outo olento. Hän on ristiriita ja mielettömyys.

Voimme kutsua sitä puolihämäräksi. Voimme kutsua sitä miksi hyvänsä.

Minä olen unelma

Kun hän kuoli, en enää nähnyt unia.