Lapsiperheen vegaanikeittokirja

Tuntuu melkein uskomattomalta, että juuri minä kirjoitan keittokirjasta, mutta kaikenlaista voi ja pitääkin tapahtua. Omalla kohdallani tärkessä asemassa sattuu olemaan toimittaja ja kirjailija Suvi Auvinen, jonka selkeä ja ytimekäs Lihan loppu sai minut lopullisesti havahtumaan siihen, että sillä ihan oikeasti on merkitystä mitä syömme ja mitä emme, ja miksi. Ylipäätään Suvin tapa lähestyä tätä aihetta on mielestäni mahtava, niin suora ja innostava, että ei tee mieli jäädä ulkopuolelle; haluan olla hyvisten puolella.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen muutaman vuoden ajan ollut suurimmilta osin kasvissyöjä, syönyt muutaman kerran kuussa kalaa ja jonkin verran eläinperäisiä maitotuotteita, mutta viime tammikuun vegaanihaasteen jälkeen olen yrittänyt syödä mahdollisimman vegaanisesti. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa ja tuntunut tosi hyvältä. Tuntuu hyvältä ja oikealta syödä mahdollisimman vähän eläinperäisiä tuotteita, ja silloinkin kun siitä lipsuu, olla asiasta tietoinen. Juustoviipale leivän päällä, lohikeitto tai Pätkis muutaman kerran kuussa ei ole mikään syy tuntea olevansa epäonnistunut tai huono ihminen. Kuten Auvinen ja myös vaikkapa Jonathan Safran Foer ovat toistuvasti tuoneet esille, ehdottomasti tärkein vaikutus on sekasyöjillä, jotka vähentävät eläinperäisten tuotteiden syömistä edes yhdellä aterialla päivässä.

Se, että syön suurimmilta osin vegaanisesti on asia, josta olen iloinen ja ylpeä, ja josta mielelläni myös puhun, toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, kun ruoka oli mielestäni kaikin tavoin maailman tylsin keskustelunaihe. Ehkä jokainen vain tarvitsee sen oman tulokulman, josta käsin mistä vaan voi innostua. Tai no, ehkä innostua on edelleen vähän liioittelua, haha, mutta tämän myötä olen ainakin löytänyt ruokaan näkökulman joka kiinnostaa.

Tästä syystä Auvisen ja Elina Innasen Lapsiperheen vegaanikeittokirja tuntui osuvan omaan elämään ihan täydellisesti. Syömme kotona mahdollisimman paljon kasvisruokaa, mutta toisinaan lapset saavat toivomiaan lempiruokia kuten siskonmakkarakeittoa tai pasta bolognesea (mutta esim broilerin suhteen en aio enää joustaa, sen ostaminen tuntuu ihan sietämättömältä jo pelkän ajatuksenkin tasolla), päiväkodissa ja koulussa syövät ihan kaikkea. Perheessämme on eläinperäisten tuotteiden kulutus vähentynyt vuoden aikana varmasti yli puolella, ja nyt tämän kirjan myötä toivon vähenevän entisestään.

Kirja on tosi kaunis (eli se sopii hyvin myös lahjaksi) ja reseptit niin helppoja, että minunkin tekee mieli valmistaa ihan jokaista. Ja mikä parasta, mukana on kuuden viikon kiertävä arkiruokalista, jossa on valmiiksi kerrottu mitä minäkin päivänä voi syödä. Toki siinä on vain yksi ruoka, lounas tai päivällinen, mutta ehkä ihan vähän voi itsekin suunnitella. Ruoat on jaoteltu mm. keittoihin, pastoihin ja uuniruokiin, ja joukossa on tuttuja lasten (ja monen aikuisenkin) suosikkeja pinaattiletuista uunipyttipannuun ja italianpataan, ja sitten vähän (ainakin minulle) erikoisempia kuten parsakaaliwingsit, kukkakaalikorma ja Sticky Beanit (jota aion kokeilla ensimmäisenä, ihan mielettömän hyvän näköinen!).

Meidän pienin, 2,5-vuotias, on tosi reipas ruokailija, joka maistaa kaikkea ja useimmiten myös syö kaikkea, paitsi silloin jos ei ole nälkä emmekä silloin myöskään yhtään tuputa. Esikoinen on nykyään hieman nirsompi mutta tuttujen ruokien kohdalla täysi herkuttelija. (Hänen kohdallaan ollaan kyllä huomattu, että ruokia ihan oikeasti pitää maistaa sen 10-20 kertaa ennen kun voi sanoa mitään lopullista mielipidettä. Aika pitkään siihen meni, melkein vuosi, mutta nyt härkisbolognese menee siinä missä jauheliha-versiokin.) Toive ja aikomus olisikin nyt tämän kirjan kanssa tehdä entistä enemmän ruokaa heidän kanssaan, ei vain heille.

En usko, että ruoka tulee koskaan olemaan minulle intohimo tai harrastus, ja voisin yhä edelleen syödä pestopastaa ja linssikeittoa päivästä ja viikosta toiseen, enkä juuri koskaan muista ostaa kaupasta tofua, kasvislevitettä, palkokasveja, siemeniä ym ravintoarvollisesti tärkeää, mutta lasten kohdalla koen oikeasti tärkeäksi sen, että ruoka on kiva ja terveellinen juttu. Emme ole koskaan tehneet lapsille erillisiä ruokia ja syömme joka päivä aamiaisen ja päivällisen pöydän ääressä yhdessä ja se on molemmille tytöille selkeästi tärkeä hetki, kuin myös meille. Jos siihen voi vielä yhdistää hieman monipuolisemman ja ekologisen ja eettisen ruokavalion, niin olen tosi onnellinen. Vaikka varsinkin esikoinen usein haaveilee kinkusta leivän päällä, tuntuu myös kivalta, että sen puuttuminen saa aikaan keskusteluja siitä miksi se kinkku ei ole mikään itsestäänselvyys ja miksi meillä ei sitä ole. Kahdeksanvuotias ymmärtää maailmasta ja reiluudesta jo vaikka mitä, myös sen, että heikompia pitää aina puolustaa. Possun viipaloiminen ohuen ohuiksi siivuiksi ei oikein siihen maailmankuvaan asetu.

Ja onneksi kasvispohjainen tai myöskään täysin vegaaninen ruokavalio ei tarkoita sitä, etteikö voisi myös herkutella. Itse olen oppinut tämän vaikkapa monen vegaanisen suklaan ja jäätelön kohdalla, ja onneksi nykyään melkein kaikelle löytyy hyviä korvaavia tuotteita. Ja toivottavasti jonain päivänä niistä ei enää puhuta korvaavina vaan ainoastaan tuotteina. Sitä kohti mentäessä tämä kirja on ihan kultaa, suosittelen kokeilemaan!

4 kommenttia artikkeliin ”Lapsiperheen vegaanikeittokirja

    1. Kiitos! Ja mahtavaa jos innosti. Suosittelen myös Suvin Lihan loppua, yhtä lailla innostava tulokulma tärkeään aiheeseen. Tulee hyvä ja mahdollinen olo kun tuntee että omilla valinnoilla ja teoilla on oikeasti merkitystä.

      Tykkää

  1. Olen itse sekasyöjä, mutta pyrin siihen, että syön koko ajan enemmän kasviksia ja hedelmiä ja vähemmän lihaa ja maitotuotteita (varsinkin maitotuotteista luopuminen on vaikeaa, mutta Pirkan kaurajuoma on tosi hyvää enkä juustoa syö kovin paljon muutenkaan). Broileria en ole syönyt muutamaa kertaa lukuun ottamatta varmaan yli pariinkymmeneen vuoteen. Tavat muuttuvat vähitellen askel kerrallaan, ja monet kasvisruoat ja kasvispohjaiset tuotteet ovat oikeasti herkullisia.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s