On olemassa paikka, jossa on aina pimeää.
kahdeksas huone – erään tytön muistoksi
On olemassa paikka, jossa on aina pimeää.
Haluan de Beauvoirin tavoin kirjoittaa omista kokemuksistani, joita omat tunteeni värittävät.
Hän oli tyytyväinen elämäänsä. Oli vuosi 1967.
Kaikki nämä ihmiset, ensimmäinen ja toinen perheeni, ja siteet heidän välillään.
On pakko ummistaa silmät, jotta ei ala pyörryttää. Ikkuna on auki yöhön.
...
...
Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.
Eikä mikään ole tärkeämpää kuin kertoa itselleen oikeaa tarinaa itsestään.
Me aikuiset varjellaan selustaa ja lapset voi lepuuttaa.