Lapset istuivat kiltisti ruokapöytään, suoristivat selkänsä ja vetivät vanhempiensa muistoja henkeen niin, että kesäkeiton sekaan putosi kasa harmaita kiviä ja jälkimuisto tuntui pian melkein ikiomalta.
Surun kartta
Lapset istuivat kiltisti ruokapöytään, suoristivat selkänsä ja vetivät vanhempiensa muistoja henkeen niin, että kesäkeiton sekaan putosi kasa harmaita kiviä ja jälkimuisto tuntui pian melkein ikiomalta.
Kuka nyt ylipäätään on sellainen, josta voi sanoa etukäteen, mitä hän tekee?
Jonkun täytyi tietää, mitä Vivekille oli tapahtunut.
Tämän minä olen oppinut rakkaudesta: ei ole mitään sääntöjä.
...näinkin voi ajatella.
Ja eräänä päivänä kaikki oli totta
Kieli on vallankumouksellista, sillä kielellä luodaan todellisuutta.
Astun uhkarohkeasti elämättömään aikaani, kirjoittamattomaan kirjaani.
On kysymys ihmisen näkemisestä.
Olisinko silloin ollut onnellinen?