Hän muistaa miehensä jokaisen yksityiskohdan ja sanoo: nämä olivat totta.
ennen kuin mieheni katoaa
Hän muistaa miehensä jokaisen yksityiskohdan ja sanoo: nämä olivat totta.
Siinä istun ja panen lukulasit päähäni, jotta näkisin mustan ja kiharan hiuskuohun lomitse ne sinisenmustat orvokkisilmät, joihin katoavat aika ja murheet.
Toisinaan tuntuu turvalliselta onkia toivottomassa paikassa, missä ei tarvitse pelätä saavansa kalaa.
Olin hänen sylissään kuin lapsi tai rakastettu - tai oikeammin kai niin kuin vanki tai saalis.
Se on paitsi rakkaus, myös intohimo ja työ.
Ja sen jälkeen ei tarvitse pelätä enää mitään.
Näin unen.
Minun Amerikkani? Vai Donald Trumpin?
Voimme kutsua sitä puolihämäräksi. Voimme kutsua sitä miksi hyvänsä.
Kerro meistä kahdesta. Mitä meille oikein tapahtui?