Lapset istuivat kiltisti ruokapöytään, suoristivat selkänsä ja vetivät vanhempiensa muistoja henkeen niin, että kesäkeiton sekaan putosi kasa harmaita kiviä ja jälkimuisto tuntui pian melkein ikiomalta.
Surun kartta
Lapset istuivat kiltisti ruokapöytään, suoristivat selkänsä ja vetivät vanhempiensa muistoja henkeen niin, että kesäkeiton sekaan putosi kasa harmaita kiviä ja jälkimuisto tuntui pian melkein ikiomalta.
Ja eräänä päivänä kaikki oli totta
En halua olla maskuliini. Haluan olla Jussiliini.
Me nimittelimme häntä Rämelikaksi.
...eikä hän ole mikään juoru vaan todellinen ihminen, nainen, joka kerran oli tyttö.
Minä en vieläkään tiedä, virtasiko minuun ilo vai suru.
Kaikkea voi tapahtua. Ihan kenelle vain. Jokaisessa mahdollisessa järjestyksessä.
Kun joku katoaa, katoaa jollain tavoin itsekin. Ja toisaalta on olemassa enemmän kuin haluaisi, sietämättömällä tavalla liikaa.
Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.
Veikolla on kaikki ihan hyvin