Luin ajatuksiani viime vuoden joulukuulta. Miten moni asia pysyykin samana, vuodesta toiseen, kirjoittamisen tarve ja pakko, vanhemmuuden jatkuva tarkastelu, täydellisten tarinoiden metsästys, rakkaus.
Mutta aina myös jotain uutta, sävyjä ja muutoksia, lyhyemmät hiukset ja vähemmän juhlia, uusi koti ja toisenlaisia haaveita.
Olen uskaltanut kulkea kohti muutoksia ja murroksia, etsinyt asioita ja hetkiä jotka todella vaikuttavat ja liikuttavat, kertaakaan en ole tyytynyt ihan kivaan tai seiskapuoleen, ajan vauhti on tänä vuonna tuntunut erityisen kiihkeältä, täydeltä, todelliselta, olen halunnut saada tärkeimmistä kiinni, unohtaa muun.
Sytyttää valon, kohdistaa katseeni, pitää sen paikoillaan.
Nyt tuntuu, että olen onnistunutkin. Mikä ei tietenkään tarkoita täydellistä vuotta tai mitään sellaista mutta kaikesta huolimatta oman näköistä.
Olen lukenut vähemmän kirjoja ja katsonut vähemmän elokuvia kuin vuosiin, jättänyt kesken kirjoja enemmän kuin ehkä koskaan, yllättynyt ja ilahtunut useasti, pettynytkin, ja kokosinkin listan syystä tai toisesta mieleenpainuvimmista sanoista, kuvista ja hetkistä.
Ne helmet,
Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa. Näin vuosi lukukokemuksen jälkeen uskallan sanoa, ettei ehkä yksikään toinen kirja ole tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta, ikinä. Se, että tapasin Malmquistin keväällä Helsinki Litissä oli ihanaa ja ihan parasta. Vaikka vähän itkinkin.
Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Mietin tätä kirjaa yhä usein, käyn pitkiä (terapoivia ja terapeuttisia) keskusteluja heidän kanssaan jotka lukevat sitä parhaillaan, tunnen sen häkellyttävän todellisen ja ehjän surun, kivun ja rakkauden josta kirja on täysi. Lisätodisteena ystävä, joka hetki sitten kirjan luettuaan otti siihen liittyvän tatuoinnin. Ei tapahdu kovin usein.
Koko Hubaran Ruskeat tytöt. Olin odottanut tätä niin kauan ja sitten se oli vielä parempi, vielä tärkeämpi, vielä vahvempi kuin olin osannut kuvitella. Kirja, jonka äärelle palaan ja jonka äärelle toivon kaikkien löytävän.
Moonlight. Vuoden paras elokuva, ehdottomasti. Täydellinen.
Rectify. Vuoden paras sarja. (Tosin en ole uskaltanut vielä(kään) katsoa HBO:n Handmaid’s Talea, ja kaiken kuulemani perusteella pidän paikkaa vielä sen verran auki.)
Jonna Tervomaan Oo mun kaa ja The Nationalin Guilty Party, molempien äärellä sydän on särkyä ja silti kaikkialle käy jokin keveys, rauha.
Tyttäreni kyky aina vain kirkkaammin ja kiehtovammin ilmaista itseään, tapa vielä aamuisin kömpiä viereen, käydä kippuralle ja painaa varpaat vatsaani vasten, kertoa miten paljon rakastaa ja mistä kaikesta haaveilee, nähdä hänen rohkeudessaan, ilossaan ja reiluudessaan se mistä tässä elämässä on kysymys.
Yllätykset,
Rosa Liksomin Everstinna. Murrekirjallisuuden vierastajana en olisi ikinä uskonut millaisella voimalla tämän romaanin kerronta pyyhkäisi ylitseni, jätti tarinaa myöten poikkeuksellisen vahvan jäljen.
Better Things. Hieno ensimmäinen kausi nosti odotukset korkealle ja toinen kausi vastasi niihin vahvemmin kuin olisin ikinä odottanut, loistava ja ihanan inhimillinen sarja.
Joan Didion: The Center Will Not Hold. Odotin tätä dokumenttia niin paljon etten meinannnut uskaltaa katsoa sitä ollenkaan, jotenkin olin varma ettei Didionista ole mahdollista kertoa kuvan kautta, ja sitten se olikin niin hieno, herättelevä ja kaunis.
Pettymykset,
La La Land. Ei tuntunut missään vaikka piti tuntua kaikkialla. En vieläkään ymmärrä miten siinä kävi niin mutta sellaista elämä joskus on.
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Oikeastaan kaikki kohdallaan mutta silti jäin täysin irralle, ulkopuolelle. Liian kaunis, liian samansävyinen, liian hallittu ja hillitty.
Se, miten vähän tässä blogissa ja ihan kaikkialla oli keskustelua Jani Toivolan järisyttävän upeasta ja tärkeästä kirjasta Musta tulee isona valkoinen.
Ja se suurin hämmennys,
Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Hienon ja koskettavan lukukokemuksen jälkeen kaikki jotenkin hajosi. Tällaista ei ole tapahtunut ehkä koskaan.
Kun tällä tavoin käy omia tekstejä läpi voi ilokseen huomata, että aika paljon kuitenkin olen nähnyt, kuullut, lukenut, ajatellut ja tuntenut. Ettei kyse tosiaan ole aina määristä vaan siitä että jotain on minussa ja ympärilläni tapahtunut.
Siitäkin olen iloinen, että tämä blogi on pysynyt matkassani, että olen yhä viikottain tuntenut tarvetta jakaa kokemaani, käydä dialogia (jota yhä toivoisin enemmän!) ja tällä tavoin pysähtyä elämän(i) äärelle.
Ja teistä, tietenkin, jokaisesta. Kommenteista, vinkeistä ja viesteistä, tunnelmasta mikä täällä on vallinnut, sopivasta annoksesta kaikenmoisia tunteita. Nähdäänhän ensi vuonna, luvassa uusiakin tuulia!
Toivon jokaiselle lempeää ja suloista joulua, suklaata ja skumppaa, kirjoja ja elokuvia, unia ja haaveita. Ja koska pian koittaa uusi vuosi, toivon ja lemmen aika, minä päätän olla sisukas ja olla luovuttamatta Jani Toivolan suhteen. Koska niin hullua kun se onkin, ei helmikuisessa arvonnassa kirjan voittanut koskaan ottanut minuun yhteyttä.
Jos siis kaipaat vuoden alkuun kirjaa joka valaa uskoa ihmisyyteen, rakkauteen ja maailmaan, kommentoi tuohon alle ihan mitä tahansa tämän vuoden aikana ja olet mukana arvonnasssa. Kiitos.
Kiitos kaikille kommenteista, voittajalle on ilmoitettu ja kirja on postissa!
Helmi Kekkonen 
Kiitos Helmi teksteistäsi vuonna 2017, toivon niitä paljon lisää ensi vuodelle.
En osallistu arvontaan koska omistan ko. kirjan jo, mutta suosittelen kaikille muille erittäin lämpimästi. Ja ihanaa että Toivolalta tulee uusi!
Omannäköistä Joulua!
TykkääTykkää
Kiitos kun luet, ja ihanaa että kirja on hyllyssä! Toivolan uutta odotan minäkin kovasti.
TykkääTykkää
Oi minä osallistun mieluusti arvontaan, osallistuin jo aikaisemminkin. Sykähdyttävä lukuelämystä kaipailen! Hyvää joulua sinulle ja kiitos teksteistäsi ja suosituksistasi, moneen olen tarttunut !
TykkääTykkää
Sykähdyttävä tämä todellakin on! Ja kiitos sanoistasi, ihana kuulla!
TykkääTykkää
Moi ja kiitos kaikista teksteistä ja erityisesti suosituksista! Kaikki mitä oon kuunnellu, kattonu tai lukenu sinun suosittelemana on ollu tosi hyvää.
Lisäksi suosittelen että tutustut GIRLSin rotuongelmaan jos et sitä oo jo tehny. Vaikka sie ja mie ja monet muut rakastetaan sitä sarjaa niin siinä on aika hiton vahva valkoisten yliedustus eikä linkin juttu juuri paranna asiaa: https://www.theguardian.com/world/2017/nov/25/hipster-racism-lena-dunham-prejudice .
Kaikkea hyvää!
TykkääTykkää
Miten kiva kuulla, kiitos! Ja joo, olen lukenut aiheesta aiemminkin, ja harmi kyllä noinhan se on. Kovasti odotankin mitä Dunham seuraavaksi tekee, onko napannut tästä kiinni.
TykkääTykkää
Mietin että kaikki parhaimmat tän vuoden lukukokemukset on varmaankin sun suosituksesta! Joten kiitos niistä (ja tatuoinnista). Tavoitteena tarttua ensi vuonna ainakin Malmquistiin, Julyyn (no tän mä aloitin jo), Toivolaan, Hubaraan.. Ja katsoa se Rectify, goddamit!
Pusuja Uudelle vuodelle ja pian nähdään!
TykkääTykkää
Mun pitikin kysyä sulta Rectifysta! Mutta toisaalta, mitä kaikkea ihanaa sulla on vielä edessä (ja meillä analysoitavana) ja kokonainen vuosi aikaa. Nähdään pian!!!
TykkääTykkää
Kiitos Helmi, että olet, ajattelet ja kirjoitat.
TykkääTykkää
Kiitos Katja, miten hurjan kauniisti sanottu ❤
TykkääTykkää
Minäkin osallistun, en ole saanut luettua Toivolan kirjaa, enkä monia muitakaan, jotka tänä vuonna suunnittelin lukevani. Odotan yhä, että tulisi vuosi, jolloin elämä ei työntyisi lukemisen väliin, aikaa ei kai koskaan ole tarpeeksi.
Iloa vuoden viimeiseen viikkoon!
TykkääTykkää
Sellainen vuosi olisi aika ihana, mutta ei ehkä kuitenkaan kovin todennäköinen, ainakaan täällä päässä. Itse olenkin alentanut tavoitteita viime vuosina niin stressaa vähemmän, samoin antanut itselleni luvan lopettaa kesken ne tarinat jotka eivät vie mukanaan, aikaa kun tosiaan on aina vähän liian vähän.
Mutta iloa sulle myös, ja kiitos kun luet!
TykkääTykkää
Kommentoin liian harvoin, mutta luen aina. Kiitos ❤
TykkääTykkää
Ihana kuulla! Ja hyvää uutta vuotta, iloa ja lempeä ❤
TykkääTykkää
Kiitos Helmi että kirjoitat ❤ luen aina vaikka kommentoimatta saattaa jäädä.. Olen saanut sinulta monen monta huikeaa lukuvinkkiä, osa vielä lukematta kuten tuo Toivolan kirja. Moonlight on minullekin viime vuoden ykköselokuva, vieläkin tuntuu sydämessä.. Hieno elokuvavuosi muutenkin: Arrival, Manchester by the Sea, Isäni Toni Erdmann..
Ps. Laitoin sähköpostia sinulle gmail-osoitteeseen.. tulikohan perille?
TykkääTykkää
Tuli perille, unohtui vaan vuoden lopun kiireissä vastata, palaan pian!
Ja kiitos, ihana että luet ja vinkit toimivat. Elokuvavuosi oli hieno, paitsi ehkä loppua kohden hieman hiipuva, hetkeen ei ole mikään sykäyttänyt. Toisaalta God’s Own Country ja Square ovat vielä näkemättä.
TykkääTykkää
🙂 Samat kaksi leffaa minullakin vielä näkemättä..
TykkääTykkää
Kiitos myös sinullekin kun kirjoitat – ja kommentoit! Se tuo ihanasti eloa omiin lukukokemuksiin, ajatuksiin ja hetkiin kirjojen äärellä. ❤ Pitää itsekin vetää yhteen vielä tämän vuoden luettuja, Toivolaa sieltä ei tänä vuonna löytynyt, mutta ehkä se on vuoden 2018 se juttu!
TykkääTykkää
Kiitos Laura, ja ja kiitos samoin, sun blogin löytäminen on ollut vuoden ilahduttavimpia juttuja ❤
TykkääTykkää
Hyvä lista, 2018 odotellessa!
Rectifytä en laskisi tämän vuoden sarjaksi, mutta huh.. kylmät väreet ja kosteat silmät, tänäänkin. Kahlaan sitä läpi hiiitaasti niinä harvoina vapaapäivinä, kun saa olla yksin kotona hiljaisuudessa.
TykkääTykkää
Joo totta, mutta jotenkin ajattelin että päätöskausi ikäänkuin sinetöi sen tämän vuoden sarjaksi. Niin upea.
Ja kiitos sulle blogistasi, niitä harvoja missä elokuvista puhutaan tavalla joka osuu.
TykkääTykkää
Ihanaa ensi vuotta Helmi!
Mun ei tarvi olla mukana arvonnassa, kun mulla on se kirja jo hyllyssä, ja on muuten hieno! Kahden tytön äitinä odotan kovasti Toivolan tulevaa kirjaa, toivottavasti se tulee sulle arvontaan 😀 😀
TykkääTykkää
Kiitos samoin! Ja laitan toiveen ehdottomasti muistiin 😉
TykkääTykkää