Tämä on pohjimmiltaan pitkä kertomus hulluudesta
Makeaa vettä
Jääkansi
Pelko hengästytti minut matkalla, vaikka kuljin varovaisin askelin.
Putoamispaikka
Nona herää tunteeseen, että on kasvamassa entisestä elämästä ulos.
Tämä läpinäkyvä sydän
Kuiskaan sinulle kaikki salaisuuteni ja niin monta muistoa ja unta kuin ikinä pystyn.
Kai minä halusin tätä
En ymmärtänyt, miksi olin niin surullinen.
I may destroy you
...
Surun kartta
Lapset istuivat kiltisti ruokapöytään, suoristivat selkänsä ja vetivät vanhempiensa muistoja henkeen niin, että kesäkeiton sekaan putosi kasa harmaita kiviä ja jälkimuisto tuntui pian melkein ikiomalta.
Tauko
En osta vuonna 2020 yhtäkään vaatetta. En uutta, en vanhaa.
Itke, kirjoita, laula
Sen jälkeen maisema ei koskaan enää tunnu aivan samalta kuin aikaisemmin.
Outoja kaloja
Huo-aah, hengitän varastoon
Helmi Kekkonen 